Siirtohinnoittelun muutokset käyvät tunteisiin

OECD:n ja G20-maiden mielestä nykyinen soveltamiskäytäntö ja OECD:n voimassa olevat Siirtohinnoitteluohjeet mahdollistavat markkinaehtoperiaatteen väärinkäyttämisen, esimerkiksi verotettavan tulon erottamisen taloudellisesta toiminnasta verotettavaksi matalan verorasituksen valtioissa. ”Markkinaehtoperiaate on epäkunnossa ja se pitää korjata”. Korjaustoimina OECD:n Siirtohinnoitteluohjeisiin tehdään BEPS-projektin yhteydessä muutoksia ja tarkennuksia koskien esimerkiksi liiketoimien tunnistamista ja tunnustamista (non-recognition), aineettoman omaisuuden siirtohinnoittelua sekä siirtohinnoitteludokumentointia ja raportointia.

Siirtohinnoittelu on etupiiritransaktioiden hinnoittelua, joten olennaisena lähtökohtana on hinnoiteltavan transaktion määritteleminen. Keskustelutilaisuuden ensimmäinen päivä oli varattu tälle aihealueelle. Alustukset ja puheenvuorot käsittelivät muun muassa konserniyhtiöiden välisten sopimusten merkitystä, riskien kohdistamista konserniyhtiöille sekä liiketoimien sivuuttamista. Yrityselämän edustajat ja valtioiden verohallintojen edustajat eivät näyttäneet olevan samaa meiltä yhtään mistään.

OECD:n joulukuussa 2014 julkaisema luonnos OECD:n Siirtohinnoitteluohjeiden I luvun muuttamiseksi on aika villi. Luonnoksessa oletetaan yritysten pyrkivään minimoimaan verorasitustaan keinotekoisilla siirtohinnoittelurakenteilla, ja veroviranomaisille jäisi laajasti harkintavaltaa tulkita tilanteen oikea luonne. Eräässä kommenttipuheenvuorossa uudistettu ohjeistus rinnastettiin liikennevaloihin ja todettiin, että Siirtohinnoitteluohjeita ei ole syytä kirjoittaa olettaen, että kaikki ajavat päin punaisia, vaikka joku näin tekeekin. Toisaalta, vaikka verohallinnot eivät varmuudella ole samaa meiltä siitä, mihin yksittäisen konsernin olisi veronsa maksettava, jokainen valtio näyttäisi olevan halukas varaamaan itselleen rajoittamattoman oikeuden poiketa konsernin itsensä markkinaehtoiseksi arvioimasta jaosta.

Mihin tämä johtaa? Muuttuvatko OECD:n Siirtohinnoitteluohjeet, ja sovelletaanko markkinaehtoperiaatetta ensi vuonna toisin kuin nyt? Voit testata oman suhtautumisesi muutokseen alla olevasta mukaelmasta Elisabeth Kübler-Rossin suruprosessin 5 vaiheesta:

Kieltäminen: Eihän tällainen muutos, joka antaa veroviranomaisille laajan vallan kyseenalaistaa yhtiön siirtohinnoittelurakenteita, ole lainkaan mahdollinen. Miten kukaan voi tosissaan edes ehdottaa tällaista? Saamansa palautteen perusteella OECD varmasti ymmärtää, että ehdotukset ovat ihan mahdottomia. Eivät valtiotkaan pääse asioista yksimielisyyteen.

Viha: Nämä ehdotuksethan ovat ihan mahdottomia. Mitä ihmettä Suomen Verohallinto on kokouksissa tehnyt, ei ainakaan valvonut Suomen etua. Ja ikänsä virastossa istuneet viranomaisetko sitten jälkikäteen arvioivat, mikä on yrityksen liiketoiminnan kannalta ollut järkevää?

Kaupankäynti: Suomen väliyhteisölainsäädäntö estää tehokkaasti verotettavan tulon siirtämisen matalan verorasituksen valtioihin. Kunhan muut maat saavat (BEPS-projektin yhteydessä tehtävien muutosehdotusten myötä) väliyhteisölainsäädäntönsä kattavammaksi, siirtohinnoittelusäännösten muuttamiselle ei ole tarvetta. Lisäksi laajentunut raportointivelvollisuus ja viranomaisten välinen tietojenvaihto takaavat veroviranomaisille riittävästi tietoa siirtohinnoittelusta, jolloin havaitaan, että markkinaehtoperiaatteiden vakiintuneiden tulkintojen muuttaminen on tarpeetonta.

Masennus: Siirtohinnoittelu ja sitä kautta kansainvälisen toiminnan harjoittaminen menee ihan mahdottomaksi. Kaksinkertainen verotus ja siitä aiheutuvat veroprosessit moninkertaistuvat, mikä lisää hallinnollisia kustannuksia. Investointeja ei voida tehdä, kun verokohtelu on arvaamatonta. Huonosti tässä käy kaikille.

Hyväksyminen: No, jotain muutoksia tulee, sillä niihin on sitouduttu ihan ministeritasolla. Ja jotkut maat muuttavat tulkintojaan joka tapauksessa, päästään asioista OECD-/G20-maiden kesken yhteisymmärrykseen tai ei. Täytyy selvittää, minkä suuntaisia muutoksia on tulossa ja miten ne vaikuttavat meidän konsernin toiminta- ja hinnoittelurakenteisiin.

Kannattaa muuten kysyä myös, mihin vaiheeseen kollega on päässyt.

Hyvää kevättä!