PWC Uutishuone
PWC Uutishuone

Sukusäätiö ja apuraha tuloverotuksessa

Säätiöiden verotusta joudutaan yleensä arvioimaan etenkin yleishyödyllisyyden näkökulmasta. Sukusäätiöiden osalta ei punnita pelkästään sitä, onko säätiö yleishyödyllinen yhteisö tuloverolain 22 §:n mukaan. Tällöin on arvioitava myös sitä, kuinka sukusäätiöltä apurahan saanutta henkilöä verotetaan.

Saajan veronalaista tuloa ei ole laissa mainittuun rajaan asti stipendi tai muu apuraha, joka on saatu opintoja tai tieteellistä tutkimusta tai taiteellista toimintaa varten (tuloverolaki 82 §). Säännökseen ei sisälly yksityisten maksajien osalta nimenomaisia rajoituksia sen suhteen, mikä taho voi olla apurahan myöntäjänä tai mihin oikeudellisiin järjestelyihin se voi liittyä.

Verohallinnon ohjeen mukaan yksityisiä myöntäjiä ovat kaikki muut paitsi julkisyhteisöt ja Pohjoismaiden neuvosto. Vakiintunut tulkinta on kuitenkin se, että korvaus antajan hyväksi tehdystä työstä olisi apurahaksi nimettynäkin veronalaista tuloa.

Maksajalta ei välttämättä vaadita yleishyödyllisyyttä stipendin verokohtelua arvioitaessa. Verohallinnon ohjeen mukaan sillä seikalla on kuitenkin merkitystä, kun arvioidaan tapauskohtaisesti apurahan veronalaisuutta. Ohjeen mukaan apurahan veronalaisuuden ratkaisemisessa on tärkeää muun muassa:

  • kuka on apurahan saaja
  • onko apuraha yleisesti haettavissa
  • onko apurahan saajan ja myöntäjän välillä työsuhde
  • onko apuraha vastike tehdystä työstä
  • onko apuraha myönnetty ilman hakemusta
  • mitä selvityksiä apurahan hakijan on täytynyt esittää
  • onko apurahan myöntämiseen liitetty erityisiä ehtoja
  • onko apurahan myöntäjä yleishyödyllinen yhteisö.

Käytännön esimerkki siitä, milloin apuraha oli sukusäätiössä saajan veronalaista ansiotuloa, on korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO:2013:156. Ratkaisussa oli kysymys apurahan saaneen henkilön tuloverotuksesta. Sukusäätiö ei ollut yleishyödyllinen yhteisö, eikä apurahoihin liittynyt yleishyödyllisen tarkoituksen edistämistä. Yleishyödyllisyys ei ollut KHO:n tutkittavana, mutta KHO otti sen kokonaisarvioinnissaan huomioon. Apurahojen perusteena oli KHO:n ratkaisussa testamentti, jonka mukaan apurahoja myönnetään testamentin tekijän perillisten jälkeläisille. Saajien piiri määräytyi pelkästään sukulaisuuden perusteella. KHO piti apurahaa korkeakoulu- ja lukio-opintoihin määrältään huomattavana ja huomioi, että apuraha on myönnetty samalle saajalle useana vuonna peräkkäin ja lähes kaikki hakijat ovat yleensä saaneet apurahan. Apuraha on myönnetty edellä selostetulla tavalla kaavamaisesti eikä kustannuksiin perustuen. Merkitystä ei ollut sillä, että apurahan hakemisesta oli kuulutettu sanomalehdessä. KHO piti apurahaa tässä tapauksessa saajan veronalaisena ansiotulona.

KHO:n ratkaisu muistuttaa siitä, että sukusäätiön perustamista suunniteltaessa on huomioitava säätiön veronalaisuuden lisäksi se, tunnustetaanko sen jakamat avustukset verovapaiksi apurahoiksi saajan verotuksessa.