Suomen ja Hongkongin välille ensimmäinen laaja verosopimus

Hallitus esittää eduskunnalle hyväksyttäväksi Suomen ja Hongkongin välistä kahdenkertaisen verotuksen poistamiseksi tarkoitettua verosopimusta. Sopimus on ensimmäinen laaja verosopimus Suomen ja Hongkongin välillä, sillä aiempi verosopimus koski ainoastaan ilma-alusten käyttämisestä saatua tuloa. Hyväksyttäväksi esitetty verosopimus pohjautuu vahvasti OECD:n laatimaan mallisopimukseen. Uusi sopimus tuo muun muassa muutoksia nykyisiin osinkojen, korkojen, rojaltien ja kiinteän toimipaikan sääntöihin.

Osinko

Uuden sopimuksen myötä Suomesta Hongkongiin maksettavien osinkojen lähdevero laskee nykyisestä 20–30 prosentista 5–10 prosenttiin. Jos osingon saaja omistaa vähintään 10 prosenttia yhtiön äänimäärästä, on lähdevero osingosta 5 prosenttia. Muissa tapauksissa lähdevero osingosta on enintään 10 prosenttia. Lisäksi, jos Hongkongissa kotipaikan omaavan yhtiön maksaman osingon saajana on Suomessa kotipaikan omaava yhtiö, osinko on Suomessa vapautettu verosta, jos tämä suomalainen yhtiö hallitsee välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön äänimäärästä.

Korko ja rojaltit

Korosta verotetaan vain siinä sopimusvaltiossa, jossa koron saaja asuu, jos tämä henkilö on korkoetuuden omistaja. Tulon lähteenä oleva sopimuspuoli ei ole kuitenkaan velvollinen noudattamaan edellä mainittua rajoitusta, jos koron maksamisen perusteena oleva saaminen tosiasiallisesti liittyy tässä sopimuspuolessa olevaan kiinteään toimipaikkaan.

Suomesta Hongkongiin maksettavien rojaltien lähdeverokanta laskee sopimuksen myötä enintään kolmeen prosenttiin rojaltin kokonaismäärästä.

Kiinteä toimipaikka

Kiinteän toimipaikan määritelmä vastaa suurilta osin OECD:n malliverosopimusta, kuitenkin niin, että myös palveluiden tarjoaminen yleisesti 270 päivän ajan 12 kk:n ajanjakson aikana laukaisee kiinteän toimipaikan. Verosopimus sisältää myös yleisen veronkiertolausekkeen, jonka mukaisesti Suomi tulevaisuudessa laajemminkin muuttanee verosopimuksiaan. Tämä OECD:n BEPS-projektista kumpuava ”oikeus etuuksiin”-säännös (artikla 21) säätää, ettei verosopimuksen mukaista etuutta pidä tulon osalta myöntää, jos kaikki asiaa koskevat tosiseikat ja olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista päätellä, että etuuden hankkiminen oli yksi sellaisen järjestelyn tai transaktion pääasiallisista tarkoituksista, joka välittömästi tai välillisesti johti etuuteen (ns. Principal Purpose Test eli PPT). Etuus voidaan kuitenkin myöntää, jos osoitetaan, että sen myöntäminen kyseisissä olosuhteissa olisi sopimuksen asian koskevien määräysten tavoitteen ja tarkoituksen mukaista.

Sopimus ja pöytäkirja tulevat voimaan 30. päivänä sen jälkeen, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen täyttäneensä lainsäädännössään niiden voimaantulolle asetetut edellytykset. Voimaantulon jälkeen sopimusta sovelletaan Suomessa lähdeveron osalta voimaantulovuotta lähinnä seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1. päivänä tai sen jälkeen saatavaan tuloon.