- Aiheet
Suomi allekirjoitti BEPS-sopimuksen – Pohjoismainen verosopimus jäi soveltamisalan ulkopuolelle
Kesäkuun alussa järjestetyllä OECD-viikolla 76 maata ja lainkäyttöaluetta allekirjoittivat tai esittivät virallisen aikomuksensa allekirjoittaa BEPS-projektiin liittyvän niin sanotun monenkeskisen yleissopimuksen (BEPS-sopimus, MLI). Kesäkuun 7. päivänä pidetty sopimuksen ensimmäinen allekirjoitusseremonia oli merkittävä askel kansainvälisessä verosääntelyssä ja BEPS-hankkeessa, jonka tavoitteena on ehkäistä veropohjan rapautumista ja voitonsiirtoa. Suomi on yksi sopimuksen allekirjoittaneista maista. Sopimuksen allekirjoitti Suomen puolesta ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen.
Uusi monikansallinen BEPS-sopimus on ensimmäinen laatuaan. Sopimus mahdollistaa BEPS-hankkeen tulosten saattamisen osaksi maiden kahdenkeskisiä verosopimuksia.
Uuden sopimuksen myötä tullaan lyhyellä aikavälillä implementoimaan sarja veromääräyksiä, joilla päivitetään nykyistä eri maiden kahdenkeskistä verosopimuksista muodostuvaa laajaa sopimusverkostoa ja vähennetään monikansallisten yritysten veronkiertomahdollisuuksia.
Sopimuksella pyritään myös poistamaan verosopimuksiin liittyviä riitoja, kahdenkeskistä verotusta ja edistämään verovarmuutta. BEPS-sopimuksen keskeisiin määräyksiin lukeutuvat määräykset hybridi-instrumenttien verokohtelusta, sopimusten väärinkäytöstä, kiinteistä toimipaikoista ja keskinäisistä sopimusmenettelyistä, joihin kuuluu muun muassa vapaaehtoinen määräys pakollisesta sitovasta välimiesmenettelystä.
Osa yleissopimuksen määräyksistä on minimistandardeja, jotka kaikkien BEPS-työhön sitoutuneiden valtioiden odotetaan hyväksyvän. Osa on suosituksia, joiden hyväksyminen on valinnaista. Suomen valinnoista päätettiin presidentin esittelyssä 24.5.2017. Koska sopimus sisältää määräyksiä, jotka edellyttävät vielä eduskunnan suostumusta voimaantullakseen, Suomi pystyi BEPS-sopimuksen allekirjoitusajankohtana antamaan vain väliaikaisen luettelon odotettavissa olevista valinnoista. Suomi valitsi ne yleissopimuksen määräykset, jotka ovat minimistandardeja, kuten esimerkiksi sopimusten väärinkäyttöä estävän määräyksen sekä keskinäistä sopimusmenettelyä koskevat määräykset. Suomi muun muassa myös sitoutui ottamaan siirtohinnoittelun vastaoikaisua koskevan määräyksen niihin verosopimuksiinsa, joissa sitä vielä ei ole.
Suomi teki kokonaisvaltaisen varauman kiinteää toimipaikkaa koskevaan artiklaan, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että BEPS-sopimus ei muuta Suomen verosopimusten nykyisiä määräyksiä kiinteästä toimipaikasta. Näin ollen myöskään Suomen verosopimusten toinen sopimuspuoli ei voi omalta osaltaan soveltaa BEPS-sopimuksen määräystä verosopimuksen sijaan. Nyt tehdyt valinnat eivät kuitenkaan ole lopullisia, vaan BEPS-sopimus mahdollistaa määräysten myöhemmänkin käyttöönoton.
BEPS-sopimuksen allekirjoittavan valtion oli ilmoitettava, mitä verosopimuksia se haluaa ottaa yleissopimuksen soveltamisalaan.
Suomi jätti soveltamisalan ulkopuolelle vain kaksi tuloverosopimusta: Pohjoismainen tuloverosopimus ja Bulgarian kanssa solmittu tuloverosopimus.
Bulgarian sopimuksen poisjäänti perusteltiin sillä, että se on teknisesti liian yhteensopimaton BEPS-sopimuksen kanssa, jolloin on helpompaa tuoda minimistandardit tähän verosopimukseen kahdenvälisellä ratkaisulla.
Perustelujen mukaan Pohjoismaiden verosopimuksen osapuolet ovat sopineet, että BEPS-sopimuksen minimistandardit otetaan osaksi Pohjoismaista sopimusta siihen tehtävällä muutospöytäkirjalla. Nähtäväksi jää, onko jollain Pohjoismaiden verosopimuksen osapuolista kuitenkin vahva tahto neuvotella samalla laajemmistakin muutoksista. En olisi yllättynyt, jos esimerkiksi kiinteää toimipaikkaa koskeva artikla vielä muuttuisi Pohjoismaiden verosopimuksessa.
