Toimialajärjestöjen jäsenmaksujen arvonlisäverollisuus

Erillistä jäseniltä perittävää tarkastusmaksua vastaan suoritettu palvelu oli arvonlisäverolaissa tarkoitettua liiketoimintaa

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO:2014:38 oli kysymys siitä, oliko liiton harjoittama jäsen- ja tarkastustoiminta arvonlisäverolaissa tarkoitettua liiketoimintaa.

Ratkaisussa katsottiin, että sellaista tiedonjakamista, johon ei liity jäsenkohtaista palvelua on pidettävä yleisten etujen ajamiseen tähtäävänä liitännäisenä toimena. Kun jäsenmaksua ei voida kohdistaa mihinkään tiettyyn liiton suorittamaan palveluun, jäsenmaksua ei voida pitää vastikkeena liiton jäsenille suorittamista palveluista. Tästä toiminnasta ei siten voida hakeutua vapaaehtoisesti arvonlisäverolliseksi.

Sen sijaan liiton jäsenille tarkastusmaksua vastaan suoritettu tarkastustoiminta oli liiketoimintaa. Ratkaisun mukaan tarkastustoiminta muodostaa jäsenten valvontajärjestelmän, joka kohdistuu liiton kuhunkin jäseneen. Toiminnan voidaan katsoa muodostavan erillisen ja itsenäisen toiminnan liiton jäsenmaksuilla katettavaan jäsentoimintaan nähden.

Tarkastustoimintaan liittyvät palvelut ovat lisäksi sellaisia, että niitä on mahdollista ostaa myös ulkopuolisilta palvelun tarjoajilta. Neutraalisuuden periaatteen mukaista ei ole, että keskenään samankaltaisia palveluja kohdellaan eri tavalla. Tästä syystä tarkastusmaksuja voitiin pitää vastikkeena jäsenille suoritetuista palveluista ja liitto voi hakeutua tästä toiminnasta vapaaehtoisesti arvonlisäverolliseksi.

Samansuuntaisen kannan korkein hallinto-oikeus otti julkaisemattomassa päätöksessä KHO 27.2.2014 T 611. Jäsenmaksusta erillinen kaikilta jäseniltä veloitettava neuvonta- ja informaatiopalvelumaksu, jota vastaan jäsenille suoritettiin laki-, talous- ja teknisiä neuvontapalveluja voitiin katsoa erilliseksi ja itsenäiseksi toiminnaksi yhdistyksen jäsenmaksuun katettavan toimintaan nähden. Palveluista veloitettiin kaikilta jäseniltä kiinteä vuosipalkkio, jonka suuruus määräytyi liikevaihdon perusteella tai vastaavin perustein kuin jäsenmaksu. Toiminta oli arvonlisäverolaissa tarkoitettua liiketoimintaa ja palvelumaksu voitiin käsitellä arvonlisäverollisena.

Jäsenmaksuilla katettavien jäsenkohtaisten palvelujen ei katsottu muodostavan erillistä ja itsenäistä toimintaa. Jäsenmaksuja ei voitu käsitellä miltään osin arvonlisäverollisena

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO:2014:39 oli kysymys siitä, voiko A ry käsitellä jäseniltään perimänsä jäsenmaksut kokonaan arvonlisäverollisina tai ainakin niiltä osin kuin ne kohdistuivat jäsenkohtaisiin palveluihin.

A ry tuotti jäsenilleen kahta erityyppistä palvelua: Se toimi jäsenyritystensä hyväksi harjoittamalla yleistä elinkeino- ja työvoimapoliittista edunvalvontaa. Lisäksi se tuotti jäsenilleen erilaisia jäsenkohtaisia palveluja, kuten jäsenkohtaista neuvontaa työehtosopimusten ja TES-palkkausjärjestelmien soveltamisessa sekä työlainsäädäntöön ja verotukseen liittyvissä kysymyksissä. Jäsenmaksun maksaminen oikeutti jäsenet käyttämään kaikkia näitä palveluja. Yrityskohtaisista palveluista ei peritty erillistä hintaa, vaan nekin katetaan jäsenmaksuin. Yhdistyksen tulot muodostuivat pääasiassa jäsenmaksuista.

Ratkaisussa katsottiin, että A ry:n pääasiallisena tarkoituksena oli jäsenten yleisten etujen ajaminen. Jäsenten maksamaa jäsenmaksua ei voitu toiminnan luonteen vuoksi kohdistaa mihinkään tiettyyn yhdistyksen suorittamaan palveluun eikä yhdistyksen toiminnan ja sen yksittäiselle jäsenelle koituvan hyödyn välillä ollut suoraa tai välitöntä yhteyttä. Jäsenmaksu ei ollut vastiketta yhdistyksen jäsenelle suorittamista palveluista eikä jäsenkohtaisten palvelujen katsottu muodostavan erillistä ja itsenäistä toimintaa A ry:n jäsenmaksuilla katettavaan edunvalvontatoimintaan nähden. Jäsenmaksun jakamista siten, että osan siitä olisi katsottu kohdistuvan verollisiin jäsenkohtaisiin palveluihin, pidettiin keinotekoisena. Yhdistys ei siten voinut käsitellä jäsenmaksuja miltään osin arvonlisäverollisina.

Johtopäätös

Vuoden 2012 ja nyt viimeaikaisten KHO:n ratkaisujen perusteella jäsenmaksua vastaan suoritettu yleinen edunvalvonta ja muu jäsenmaksua vastaan suoritettu yrityskohtainen neuvonta ei ole arvonlisäverolaissa tarkoitettua liiketoimintaa eikä tästä toiminnasta voi vapaaehtoisesti hakeutua arvonlisäverolliseksi. Sen sijaan neuvonta- ja informaatiopalveluista ja muista palveluista jäseniltä erikseen perittävät palvelumaksut ovat korvausta palvelun suorittamisesta ja nämä maksut voidaan käsitellä arvonlisäverollisena. Merkitystä ei näytä olevan sillä, että kultakin jäseneltä peritään kiinteä vuosipalkkio tai sillä, mitä tai miten paljon jäsen kyseisiä palveluja käyttää.