Törkeää huolimattomuutta tai tahallisuutta?

26.5.2016  |  Blogi, Verotus

Kun verotukseen tehdään viranomaisten toimesta muutoksia takautuvasti, määräävät veroviranomaiset myös säännönmukaisesti rangaistusluonteisen veronkorotuksen. Tuloverotuksen osalta veronkorotuksen määräämisestä on selkeät säännökset verotusmenettelylaissa.

Pienistä puutteellisuuksista tai myöhästyneistä veroilmoituksista johtuva veronkorotus on 150 euroa. Jos verovelvollinen antaa veroilmoituksen olennaisesti vaillinaisena tai virheellisesti täytettynä, veronkorotus on 800 euroa. Kaikkein kovin rangaistus seuraa, jos verovelvollinen on tietensä tai törkeästä huolimattomuudesta antanut väärän veroilmoituksen. Tällöin veronkorotus voi olla jopa 30 prosenttia siitä tulon määrästä, joka verovelvollisen tuloon lisätään.

Verotuskäytännössä tämän prosentuaalisen laskukaavan mukainen veronkorotus on muodostunut käytännöksi, johtuipa verotuksen muutos sitten inhimillisestä virheestä tai tulkinnanvaraisesta asiasta. Käsittelimme 12.2.2016 muutamia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja, joissa todettiin, että virheen ollessa euromääräisesti suuri, veronkorotus voitiin määrätä ankarimman säännöksen mukaisesti. Tällainen tulkinta turvaa veronkantoa, mutta on räikeässä ristiriidassa lain sanamuodon kanssa.

Korkein hallinto-oikeus antoi hiljattain ratkaisun KHO 2016:72 asiassa, jossa oli kyse siitä, voiko Suomeen perustettu sivuliike vähentää konsernin sisäisen kaupan rahoittamisesta syntyneitä korkokuluja omassa verotuksessaan. Pääasiassa KHO päätyi lopulta tulkintaan, että korkokulut eivät olleet vähennyskelpoisia ja ne lisättiin sivuliikkeen verotettavaan tuloon. Veronkorotuksen osalta ratkaisu on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen. KHO pysytti hallinto-oikeuden määräämän prosentuaalisen veronkorotuksen, joka siis lakitekstin mukaan perustuu siihen, että verovelvollinen on toiminut törkeän huolimattomasti tai tahallisesti antaessaan tietoja veroviranomaisille omasta verotuksestaan. Erityisen mielenkiintoisen tapauksesta tekee se, että KHO ei ollut yksimielinen päätöksessään. Ratkaisu syntyi niukimmalla mahdollisella tavalla äänestystuloksella 3–2. Toisin sanoen kaksi viidestä oikeusneuvoksesta oli sitä mieltä, että verovelvollinen oli toiminut oikein.

Korkein hallinto-oikeus on veroasioissa Suomen ylin tuomioistuin ja oikeusneuvokset käyttävät ylintä tuomiovaltaa verotukseen liittyvissä asioissa. Oikeusneuvokset ovat hyvin kokeneita verotuksen ammattilaisia, joilla on pitkä kokemus veroasioiden ratkaisemisesta ja säännösten tulkitsemisesta.

Lain tulkinnan kannalta mielestäni ongelmallista on, että jos oikeusneuvokset ovat keskenään hyvin erimielisiä siitä, onko verovelvollinen toiminut lain mukaan vai ei, voidaanko edellyttää, että verovelvollinen on omassa toiminnassaan tiennyt toimivansa väärin? Korostettakoon vielä kertaalleen, että annettu veronkorotus edellyttää lain mukaan verovelvollisen törkeää huolimattomuutta tai tahallisuutta. Väittäisin, että tällaisissa tulkinnanvaraisissa tilanteissa verovelvollisella ei voi olla korkeampaa osaamista tai kykyä ratkaista veroasioita kuin KHO:lla eikä näin ollen voida myöskään olettaa, että verovelvollinen olisi tiennyt toimivansa väärin.

Veronkorotuksia koskeva lain säännös on selkeästi kirjoitettu, mutta valitettavasti tulkintakäytäntö on muodostunut sellaiseksi, että törkeän huolimattomuuden raja on valunut jo inhimillisen virheen tasolle. Verovelvollisille määrätään veronkorotuksia tulkinnanvaraisista asioista käytännössä aina ankarimman asteikon mukaisesti. Veronkorotuksia koskevien pykälien tarkoitus on turvata sitä, että verovelvolliset noudattavat lakia. Lain noudattaminen voi kuitenkin tietyissä tilanteissa olla hyvin vaikeaa, jos tulkinnanvarainen asia lopulta ratkaistaan ylimmässä oikeusasteessa tiukan äänestyksen jälkeen.

Aikanaan opiskellessani oikeustiedettä päähäni iskostettiin ajatus siitä, että laki on niin kuin se on kirjoitettu. Jos viranomaisten tai tuomioistuimien mielestä laki on väärin kirjoitettu, sitä pitää muuttaa lainsäädäntöteitse eikä laajentavan tulkinnan kautta.

Jätä kommentti

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)