- Aiheet
Ulkomaiselle tytäryhtiölle annetun konserniavustuksen vähennyskelpoisuuden epääminen ei ollut EU:n sijoittautumisvapauden vastaista
Tapauksessa KHO 2020:36 suomalainen emoyhtiö oli antanut kokonaan omistamalleen ruotsalaiselle tytäryhtiölle konserniavustusta vuonna 2019. Tarkoituksena oli, että tytäryhtiön tilikausilta 2001–2003 ja 2008 verotuksessa vahvistetut tappiot voitaisiin käyttää kyseistä konserniavustusta vastaan.
Asiassa oli ratkaistavana, oliko konserniavustus vähennyskelpoinen emoyhtiön tuloverotuksessa. Konserniavustuslaki edellyttää saajan olevan kotimainen yhtiö. Keskeinen kysymys liittyi siihen, voidaanko edellytystä pitää sijoittautumisvapauden vastaisena.
Tytäryhtiön toiminta oli päättynyt lopullisesti vuonna 2008, eikä toimintaa ollut tarkoitus jatkaa – sen sijaan suunnitelmissa oli ollut purkaa tai sulauttaa yhtiö emoyhtiöönsä. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että kotimaiselle tytäryhtiölle sanotuilta verovuosilta vahvistetut tappiot olisivat vuonna 2019 jo vanhentuneita, eivätkä ne näin ollen olisi enää vähennettävissä emoyhtiön verovuonna 2019 antamasta konserniavustuksesta kertyvästä veronalaisesta tulosta.
Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella tytäryhtiölle vahvistettujen tappioiden vähentämistä emoyhtiön antamaa konserniavustusta vastaan on arvioitava samoin perustein, kuin jos emoyhtiö olisi antanut konserniavustusta kotimaiselle tytäryhtiölle.
Koska kysymys oli kotimaisten säännösten näkökulmasta vanhentuneista tappioista, konserniavustusta ei ollut katsottava annetun Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitettujen lopullisten tappioiden kattamiseksi. Konserniavustuslain kotimaisuusvaatimusta ei näissä olosuhteissa ollut pidettävä sijoittautumisvapauden rajoittamisena.
