Ulkomaisia yhtiömuotoisia rahastoja ei rinnastettu tuloverotuksessa kotimaisiin sijoitusrahastoihin

KHO katsoi 20.3.2019 antamissaan kahdessa julkaisemattomassa päätöksessä, ettei Alankomaihin rekisteröityä rahastoa eikä monikansalliseen vakuutusryhmittymään kuuluvaa ranskalaista rahastoa pidetty rinnastettavina kotimaisiin sijoitusrahastoihin, eikä niiden Suomesta saamaa tuloa pidetty verosta vapautettuna. Alankomainen rahasto oli yhtiöoikeudelliselta muodoltaan naamloze vennootschap (NV) ja yhtiöön sovellettiin niin sanottua FII-regiimiä (fiscal investment institutions). Ranskalainen rahasto oli ns. SPPICAV-yhtiö (Société de Placement à Prépondérance Immobilière à Capital Variable), yhtiöoikeudelliselta muodoltaan Société par Actions Simplifiée (SAS).

Molemmissa tapauksissa hakija oli pyytänyt keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua hakijan rinnastamisesta sijoitusrahastolaissa tarkoitettuun sijoitusrahastoon sekä rahaston Suomesta saamien tulojen verotuskohteluun. Mikäli hakijat olisivat olleet kotimaiseen sijoitusrahastoon rinnasteisia, olisi niitä lähtökohtaisesti tullut kohdella verotuksessa kotimaista sijoitusrahastoa vastaavasti, ja niiden Suomesta saama tulo olisi tullut vapauttaa verosta.

Molemmissa tapauksissa keskusverolautakunta (KVL 2017/34 ja KVL 2017/33) oli aiemmin katsonut, että hakijat olivat oikeudelliset ja toiminnalliset piirteet huomioiden sijoitusrahaston sijaan verrattavissa lähinnä kotimaiseen kiinteistösijoitustoimintaa harjoittavaan osakeyhtiöön, eikä tällainen osakeyhtiömuotoinen sijoitusyhtiö ole vapautettu tuloverosta. FII-rahaston kohdalla KVL oli perustellut ratkaisuaan sillä, että hakijalla on suomalaisen osakeyhtiön tunnusomaiset piirteet kuten täysimääräinen oikeushenkilöllisyys, osakkeenomistajien rajoitettu vastuu yhtiön veloista sekä osakkeenomistajille kuuluva jako-osuus yhtiön nettovarallisuudesta.

Ranskalaista hakijaa koskevassa tapauksessa KVL oli lisäksi pitänyt välillisesti tärkeänä sijoitusrahastoille tyypillistä yhteissijoittamisen tarkoituksen puutetta.

KVL:n mukaan hakijan toiminnassa oli kyse muusta kuin aidosta yhteissijoittamisesta kiinteistöihin ja kiinteistöarvopapereihin. Hakijan tosiasialliseksi tarkoitukseksi oli katsottava rajatun piirin sijoitustoiminta, kun sen pääasiallinen tarkoitus oli edistää konsernin henkivakuutussidonnaista sijoitustoimintaa.

KHO päätyi sille tehdyissä KVL:n ennakkoratkaisuja koskevissa valituksissa ratkaisuun, ettei keskusverolautakunnan päätösten muuttamiseen ole perusteita. Näin ollen KVL:n ennakkoratkaisut jäivät lainvoimaisiksi.