Ulkomaisten tytäryhtiöiden emoyhtiölleen suunnittelemien varojen jakamisen verokohtelu

Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisussa (KVL:2017/44) oli kyse tilanteesta, jossa hakemuksen mukaan suomalaisen pörssiyhtiön saksalainen ja yhdysvaltalainen tytäryhtiö suunnittelivat tiettyjen varojensa jakamista emoyhtiölle. Keskusverolautakunta arvioi ratkaisussaan, tuliko varojenjaosta muodostuvia tuloja kohdella pääomanpalautuksina vai osinkoina.

Saksassa asuvan tytäryhtiön oli tarkoitus jakaa varoja, jotka olivat muodostuneet emoyhtiön viimeisen kymmenen vuoden aikana tekemistä pääomansijoituksista vapaan oman pääoman rahastoa vastaaviin rahastoihin. Sijoitusten tekemisen jälkeen emoyhtiö oli sulautunut toiseen suomalaiseen pörssiyhtiöön, jolle pääomanpalautus oli tarkoitus maksaa. Sulautuminen oli tapahtunut EVL 52 a ja b §:ien mukaisesti.

Keskusverolautakunta katsoi, että sovellettaessa pääomanpalautusta koskevia EVL 6 c §:n säännöksiä, pääomansijoituksen oli tehnyt sama henkilö siitä huolimatta, että sijoituksen tehnyt yhtiö oli ennen pääoman palauttamista sulautunut toiseen yhtiöön.

Ennakkoratkaisu vahvistanee käsitystä, jonka mukaan sijoituksen tehneenä henkilönä voidaan pitää vastaanottavaa yhteisöä, jos yritysjärjestelyssä on ollut kysymys sellaisesta yhteisön yleisseuraantoluonteisesta sulautumisesta tai yhteisön kokonais- tai osittaisjakautumisesta, johon sovelletaan EVL 52–52 c §:n säännöksiä.

Ennakkoratkaisussa keskusverolautakunta arvioi myös yhdysvaltalaisen tytäryhtiön emoyhtiölleen suunnittelemaa varojenjakoa. Hakemuksen mukaan emoyhtiön kokonaan omistamalla yhdysvaltalaisella tytäryhtiöllä ei toiminnan aiemman tappiollisuuden vuoksi ollut voittovaroja. Suunniteltu varojenjako oli tarkoitus toteuttaa ns. additional paid-in capital -rahastosta, jonne kyseessä olevan osavaltion sääntelyn mukaan merkitään se osa osakkeiden merkintähinnasta, jota osakeantipäätöksen mukaan ei merkitä osakepääomaan. Hakijan käsityksen mukaan varojenjako additional paid-in capital -rahastosta katsottaisiin Yhdysvaltojen verotuksessa pääomanpalautukseksi eikä jakava yhtiö saisi sen johdosta veroetuja. Emoyhtiö oli omistanut Yhdysvalloissa sijaitsevan tytäryhtiön kaikki osakkeet välittömästi yli kymmenen vuoden ajan eikä ollut tuona aikana tehnyt oman pääoman sijoituksia yhtiöön.

Keskusverolautakunta katsoi, että hakemuksessa esitetyn perusteella tytäryhtiön varojenjako oli emoyhtiön verotuksessa EVL 6 a §:n säännösten perusteella veronalaista osinkotuloa. Suomen ja Yhdysvaltojen välisen verosopimuksen 23 artiklan 1 b kohdan säännöksen mukaan osinko, jonka Yhdysvalloissa asuva yhtiö maksaa Suomessa asuvalle yhtiölle, joka omistaa välittömästi vähintään 10 prosenttia osingon maksavan yhtiön osakkeiden äänimäärästä, vapautetaan Suomen verosta. Tästä johtuen keskusverolautakunta katsoi, että hakijalle varojenjaosta muodostuva tulo tuli vapauttaa verosta EVL 6 a §:n säännöksistä riippumatta.

Verovuosia 2017 ja 2018 koskenut ennakkoratkaisu ei ole lainvoimainen ja asian käsittely jatkuu korkeimmassa hallinto-oikeudessa, mikäli se myöntää valitusluvan.