KHO otti kantaa kiinteistöveron voimalaitosprosentin soveltamiseen yhteisen liittymispisteen osalta
Tuulivoimaloiden kiinteistöverotuksessa tapahtuu taas kuten Verohallinnon julkaistessa vuoden 2022 versionsa ohjeesta tuuli- ja aurinkovoimalaitosten verotuksesta, jossa Verohallinto otti kantaa rakentamisaikaisten yleis- ja korkokulujen huomioimiseen kiinteistöverotuksessa. Tällä kertaa korkein hallinto-oikeus laajensi päätöksessään KHO 2024:51 verovelvolliselta kiinteistöverotusta varten tarvittavia selvityksiä, kun se päätti, että yhteinen liittymispiste tarkoittaa verkkoinfrastruktuurin kokonaisuutta, jolla tuulivoimala on kytketty jakeluverkkoon, eikä teknistä liittymispistettä.
Samaan aikaan kun Suomi haaveilee vihreään siirtymään liittyvistä miljardiluokan investoinneista, on Verohallinto löytänyt kiinteistöverotuksen saralla oman lempilapsensa vihreään siirtymään läheisesti liittyvästä voimalaitosten kiinteistöverotuksesta. Verohallinto on päivittänyt arvostamisohjeistustaan tuuli- ja aurinkovoimaloiden osalta pariin otteeseen 2020-luvulla, joista käytännössä merkittävämpi on vuoden 2022 päivitys. Kyseisessä päivityksessä Verohallinto täsmensi, tai näkökulmasta riippuen kiristi, kyseisten voimalaitosten kiinteistöverotusta. Verohallinto on ohjeistuksessaan katsonut, että rakentamisaikaiset korot sekä vakuutusmaksut tulisi huomioida kiinteistöverotuksen rakennuskustannuksissa, jolloin näistä maksettaisiin vuosittain kiinteistöveroa indeksikorotukset huomioiden. Verohallinto ryhtyi 2020-luvun taitteessa myös tarkemmin valvomaan sille ilmoitettuja voimalaitosten rakennuskustannuksia.
Voimalaitosten kiinteistöverotukseen liittyy epäselvyyksiä niin arvostamisen kuin sovellettavan veroprosentin osalta. Arvostamisen osalta merkittävimmät kysymykset liittyvät tiettyjen rakentamisaikaisten kulujen huomioimiseen jälleenhankinta-arvossa ja sitä kautta kiinteistöverotusarvossa. Epäselvyyttä on liittynyt myös siihen, milloin eräät vihreän siirtymän hankkeisiin liittyvät rakennukset arvostetaan kaavamaisesti jälleenhankinta-arvoasetuksessa esitettyjen teollisuusrakennusten arvojen perusteella ja milloin rakennuskustannusten perusteella. Mainittakoon vielä, että nykyinen tuuli- ja aurinkovoimaloiden arvostamistapa (kyseisen rakennelman rakennuskustannukset) on säännöksen sanamuodon vastainen. Lisäksi tuuli- ja aurinkovoimaloiden arvostaminen kiinteistöverotuksessa perustuu tuloverotusta koskevaan korkeimman hallinto-oikeuden päätökseen.
Sovellettavan veroprosentin osalta kyse on voimalaitosten omistajien ja sijaintikuntien näkökulmasta merkittävästä asiasta. Rakennuksiin sovellettava yleinen kiinteistöveroprosentti on Manner-Suomessa vähintään 0,93 ja enintään 2,00. Tämän lisäksi kunnat voivat määrittää voimalaitoksiin sovellettavasta kiinteistöveroprosentista, joka voi olla enimmillään 3,10 prosenttia. Noin 200 Manner-Suomen kuntaa on asettanut voimalaitosprosentiksi vähintään 3,00 prosenttia.
Voimalaitosprosenttia voidaan soveltaa vain, jos voimalaitoksen nimellisteho ylittää 10 megavolttiampeerin (MVA) rajan, tai jos useampi voimalaitos on kytketty jakelu- tai kantaverkkoon yhteisen liittymispisteen kautta ja niiden yhteenlaskettu nimellisteho ylittää 10 MVA:n rajan. Yhteistä liittymispistettä koskeva säännös ei koske Ahvenanmaalle rakennettavia voimalaitoksia.
Voimalaitosprosenttia sovelletaan vain pääasiallisesti sähköä tuottaviin voimalaitoksiin (KHO 2007 taltio 980). Tällaista rajoitusta ei ollut löydettävissä laista, mutta se oli johdettavissa lain esitöistä ja säännöksen taustasta. Lisäksi säännöksen ulkopuolelle on vakiintuneessa verotuskäytännössä rajattu voimalaitokset, jotka tuottavat sähköä teollisuuslaitoksen sisäisiin prosesseihin. Tätäkään rajausta ei ole säädetty laissa, mutta se on perusteltu, kun otetaan huomioon voimalaitosprosentin tausta ja tarkoitus. Voimalaitosprosentin lainsäädännöllisenä taustana on ollut verotulojen turvaaminen voimalaitosten sijaintikunnille voimalaitosten harkintaverotuksen lakattua. Koska harkintaverotusta ei ollut tarpeellista ulottaa yksiköihin, jotka tuottavat sähköä tuotantolaitoksen omiin tarpeisiin, on vastaavasti katsottu, ettei voimalaitosprosentin soveltamista tällaisiin laitoksiin ole perusteltua.
Voimalaitosprosentin soveltamisesta voimalaitoksiin on viimeksi annettu KHO:n vuosikirjapäätös KHO 2021:74, jolla kavennettiin säännöksen soveltamisalaa sen sanamuodosta. Lyhyesti päätöksessä oli kyse siitä, voitiinko kantaverkkoyhtiön omistamaan varavoimalaitokseen soveltaa voimalaitosprosenttia. Säännöksen sanamuodon perusteella voimalaitosprosentti olisi soveltunut, mutta KHO katsoi, että varavoimalaan tuli soveltaa yleistä kiinteistöveroprosenttia, koska sen tarkoituksena oli kantaverkon toiminnan varmistaminen, sähköä ei tuotettu laitoksen koekäyttöjen lisäksi kuin vain poikkeuksellisissa häiriötilanteissa lyhytaikaisesti ja lisäksi kantaverkkoyhtiö ei myynyt lainkaan sähköä.
KHO 2024:51
Korkein hallinto-oikeus on tuoreessa ennakkopäätöksessään KHO 2024:51 (äänestys 3-2) ottanut kantaa kiinteistöveron voimalaitosprosentin soveltamisedellytyksiin. Päätöksessä oli kyse A Oy:n omistamaan tuulivoimalaan sovellettavasta veroprosentista tilanteessa, jossa tuulivoimalan nimellisteho jäi alle voimalaitosprosentin soveltamisrajan. A Oy:n tuulivoimala oli kuitenkin kytketty verkonhaltijan kytkinlaitokseen, johon oli kytketty myös toisen tuulivoimayhtiön kaksi tuulivoimalaitosta.
Tätä taustaa vasten KHO:n tuli päätöksessä ottaa kantaa kahteen voimalaitosprosentin soveltamista koskevaan edellytykseen. Ensinnäkin tuleeko 10 MVA:n rajaa laskettaessa ottaa huomioon myös toisen verovelvollisen omistamat voimalaitokset, ja toisekseen, mitä tarkoitetaan yhteisellä liittymispisteellä.
KHO:n oikeusneuvosten enemmistö katsoi ensimmäisen kohdan osalta säännöksen sanamuotoon ja lain esitöihin viitaten, että samaan liittymispisteeseen kytkettyjen voimaloiden nimellistehot lasketaan yhteen riippumatta siitä, kuuluvatko voimalaitokset omistuksen perusteella tai muutoin samaan intressipiiriin.
Tämän jälkeen KHO:n enemmistön tuli ottaa vielä kantaa siihen, mitä tarkoitetaan yhteisellä liittymispisteellä. KHO katsoi päätöksessään, että säännöksen esitöistä ilmenee, että yhteistä liittymispistettä koskevalla edellytyksellä on tarkoitettu ulottaa voimalaitosprosentin soveltaminen tuotannollis-taloudellisin perustein yhteistä infrastruktuuria hyödyntäviin voimalaitoskokonaisuuksiin. Arvioitaessa sitä, onko voimalaitokset kytketty säännöksessä tarkoitetulla tavalla verkkoon yhteisen liittymispisteen kautta, huomioon on otettava verkkoinfrastruktuurin kokonaisuus, jolla voimalaitosten kytkeminen jakeluverkkoon on toteutettu.
A Oy:n liittymissopimuksen perusteella liittymä on rakennettu kahdelle liittyjälle, jotka ovat jakaneet rakentamis- ja liittymiskustannukset liittymistehojen suhteessa. Vaikka A Oy:llä on kytkinasemalla oma liittymä ja liittymispiste, kuten myös toisella kytkinasemaa käyttävällä tuulivoimayhtiöllä, katsoi KHO näissä oloissa, että niillä oli säännöksessä tarkoitettu yhteinen liittymispiste. Näin ollen, kun kaikkien yhteisen liittymispisteen kautta jakeluverkkoon liitettyjen voimalaitosten nimellisteho ylitti 10 MVA:n rajan, tuli A Oy:n tuulivoimalaan soveltaa voimalaitosprosenttia.
Ratkaisun merkitys
Vaikka KHO:n tuore päätös lisääkin voimalaitosten omistajien selvittämisvelvollisuuden laajuutta, jäänee sen käytännön vaikutus pieneksi. Vireillä olevissa tuulipuistohankkeissa voimalaitosprosentin soveltamiselle asetetut rajat ylittyvät poikkeuksetta. Käytännön soveltamistilanteet tuulipuistohankkeiden osalta rajoittunevat tilanteisiin, joissa osalle tuulipuistoa (1–2 tuulivoimalalle) rakennettaisiin erillinen liittymispiste yhdessä toisen pienemmän tuulipuiston kanssa.
KHO:n päätös jättää vielä avoimeksi tämän kirjoituksen alussa mainitut arvostamiseen liittyvät kysymykset eikä voimalaitosprosentin kaikki soveltamisulottuvuuksia ole vielä ratkaistu. Edellä lyhyesti viitatussa oikeuskäytännössä on todettu, että säännöstä voidaan soveltaa sen sanamuotoa kapeammin, mutta toisaalta KHO:n enemmistö ei antanut lakisidonnaisuuden vaatimukselle ratkaisevaa merkitystä tuoreessa päätöksessään. Seuraavaksi KHO:n pöydälle päätynee kysymys siitä, milloin voimalaitoksen katsotaan tuottavan sähköä vain saman teollisuuslaitoksen tarpeisiin.
Vihreään siirtymään investoivien puolesta voisi esittää kainon toiveen lainsäätäjälle. Voisiko kiinteistöverouudistuksen yhteydessä ottaa lainsäädännön tasolla kantaa siihen, mitä laissa olevilla määritelmillä tarkoitetaan, ettei kaikkea tarvitse käydä KHO:sta asti kysymässä?
