PWC Uutishuone

Unionin tullikoodeksin soveltaminen alkaa 1.5.2016 - mikä muuttuu?

Unionin tullikoodeksin (UCC) soveltaminen alkaa 1.5.2016. UCC:n soveltamiseen tarvittavat säännökset eli täytäntöönpanoasetus ja delegoitu asetus on julkaistu joulukuussa 2015.

Toukokuun alussa 2016 voimaan astuva lainsäädäntö merkitsee muutoksia muun muassa sitovien tariffitietojen voimassaoloon, tullimenettelyihin, tullausarvon määritykseen ja tarkennuksia yleisen alkuperän määritykseen. Kaikkia lainsäädännön edellyttämiä uusia toimintatapoja ja tulli-ilmoitusjärjestelmiä ei sovelleta 1.5.2016 alkaen. Niin sanottujen sähköisten uudistusten on määrä tulla voimaan vuoteen 2020 mennessä.

Alla on kuvattu unionin tullikoodeksin soveltamiseen liittyvät merkittävimmät muutokset ja niiden vaikutukset yritysten toimintaan.

AEO:n merkitys kasvaa

AEO-toimija (valtuutettu taloudellinen toimija) on yritys, joka on saanut Tullin turvallisuustodistuksen tullaus- ja logistiikkatoiminnoilleen. AEO-statusta on voinut hakea vuodesta 2008, mutta Suomessa AEO-statuksen on saanut ainoastaan 79 toimijaa, joista suurin osa on huolintaliikkeitä. EU:ssa on tällä hetkellä yhteensä 13 590 AEO-toimijaa. AEO-toimijoiden vähäinen määrä johtuu siitä, ettei AEO-statuksen hyötyjä ole nähty kovin merkittävinä.

Unionin tullilainsäädännön uudistuksen myötä AEO-statuksen merkitys ja hyödyt kasvavat, koska lainsäädännön tarjoamat yksinkertaistukset kuten esimerkiksi keskitetty tulliselvitys (tulli-ilmoitus voidaan antaa eri maassa kuin missä tavarat tuodaan maahan) ja itsetullaus (laaditaan tulli-ilmoitus ja lasketaan verot itse) ovat yksinkertaistuksia, jotka edellyttävät AEO-statuksen.

On selvää, että AEO on tullut jäädäkseen ja sen merkitys kasvaa. Yritysten tulisi siksi vakavasti harkita AEO-statuksen hakemista. Lisäksi Tullin lupien saaminen edellyttää jatkossa käytännössä sitä, että yrityksen on täytettävä AEO-kriteerit. Yrityksen kannattaa siis samalla hakea AEO-statusta.

Sitova tariffitieto jatkossa voimassa kolme vuotta

Sitova tariffitieto (STT) on ainoa tapa selvittää tavaralle kohdistuva oikea tullitariffinimike.

Voimassa olevan lainsäädännön mukaan STT on voimassa kuusi vuotta. Uuden lainsäädännön seurauksena STT on voimassa ainoastaan kolme vuotta. Lisäksi unionin tullikoodeksin myötä STT velvoittaa sen haltijaa käyttämään annettua sitovaa tariffitietoa kaikissa EU-maissa. Nykylainsäädäntö on mahdollistanut sen, että yritys on voinut jättää huomioimatta esimerkiksi Suomessa myönnetyn STT:n Saksassa.

Muutoksia tullimenettelyihin

UCC:n soveltamisen alkamisen jälkeen tavarat voidaan asettaa kolmeen eri tullimenettelyyn: luovutus vapaaseen liikkeeseen, erityismenettelyt tai (jälleen)vienti. Erityismenettelyt pitävät sisällään passituksen, varastoinnin (tullivarastointi, väliaikainen varastointi, vapaa-alueet), erityiskäytön (tietty käyttötarkoitus ja väliaikainen maahantuonti) ja jalostuksen (sisäinen ja ulkoinen jalostus).

UCC:n myötä sisäisen jalostuksessa suspensiojärjestelmä on ainoa mahdollinen järjestelmä eli tullinpalautusjärjestelmä poistuu käytöstä. Lisäksi sisäisen jalostuksen menettelyssä ei enää peritä hyvityskorkoa. Tullivalvonnassa tapahtuvan valmistuksen menettely yhdistyy sisäisen jalostuksen menettelyyn ja menettelyn haltija voi valita, ottaako tullausarvon perustaksi menettelyn asettamishetken arvon vai valmistetun tavaran arvon. Ulkoisen jalostuksen menettelyssä ensisijainen tullin kantamisen vaihtoehto on arvonlisäysmenetelmä (tullausarvon perustaksi otetaan jalostuskustannukset) eli vähennysmenetelmä ei ole enää mahdollinen.

UCC:n implementoinnin myötä väliaikaisessa varastossa voidaan säilyttää tavaraa 90 vuorokautta riippumatta kuljetusmuodosta (nykyään 20/45 vrk). A-luokan tullivarasto muuttuu I-tyypin yleiseksi tullivarastoksi. Lisäksi C, D ja E -luokan yksityisten tullivarastoiden jaottelu poistuu.

Ennen 1.5.2016 menettelyihin myönnetyt luvat ovat edelleen voimassa enintään määräaikansa mukaisesti, mutta luvanvaraiseen toimintaan sovelletaan uuden lainsäädännön mukaisia lupaehtoja. On todennäköistä, että lupien voimassa oloon ja uudistamiseen on erilaisia käytäntöjä eri tullihallinnoilla EU:ssa.

Muutokset tullausarvon määrittämiseen

UCC:n myötä ns. viimeistä edellisen kaupan huomioiminen (ns. first sale -periaate) tullausarvon määrityksessä ei ole enää mahdollinen. Täytäntöönpanoasetuksen mukaan kauppa-arvo määritetään tulli-ilmoituksen hyväksymisajankohtana välittömästi ennen tavaroiden tuontia tapahtuneen myynnin perusteella. Edellä mainittu käsite ”välittömästi ennen” tarkoittaa ajallisesti viimeisintä myyntiä ennen tavaroiden tuontia unionin tullialueelle. Mikäli kyseessä on myyntiketju, tämä tarkoittaa, että tullausarvon perustaksi tulee ottaa se myynti, joka on tapahtunut viimeisimpänä ennen tuontia unionin tullialueelle.

Lisäksi jatkossa rojaltit ja lisenssimaksut tulee huomioida tullausarvossa nykyistä laajemmin. Vielä voimassa olevan yhteisön tullilainsäädännössä on useita tilanteita, jolloin rojalteja ja lisenssimaksuja ei ole tarvinnut lisätä maahan tuotavien tavaroiden tullausarvoon. Jatkossa rojaltit ja lisenssimaksut on lisättävä tullausarvoon, mikäli tavaroita ei voi myydä tai ostaa ilman rojaltien tai lisenssimaksujen maksamista lisenssin haltijalle. Tämän seurauksena erityisesti tavaramerkeistä maksettavat rojaltit ja lisenssit tulee jatkossa lisätä tullausarvoon nykyistä laajemmin.

Viejän määritelmä tiukentuu

Delegoidussa asetuksessa on määritelty termi ”viejä” hyvin tiukasti ja siinä viitataan vain EU:iin sijoittautuneeseen toimijaan. Useat tullihallinnot ovat tulkinneet nykylainsäädäntöä siten, että viejän ei ole tarvinnut olla yhteisöön sijoittautunut. Myös Suomen tulliviranomaiset ovat poikkeustapauksissa hyväksyneet viejäksi yrityksen, joka ei ole sijoittautunut yhteisöön. Suomen tulliviranomaisten kanta on, että jatkossa toimija, joka ei ole sijoittautunut yhteisöön, ei voi toimia viejänä edes poikkeustapauksissa.

Tällä hetkellä eri tullihallinnoilla on poikkeavia käsityksiä siitä, voiko yhteisöön sijoittautumaton toimia viejänä. Asia ratkaistaan mahdollisesti siten, että mikäli yrityksellä on EORI-rekisteröinti, se voisi toimia viejänä riippumatta sijoittautumisesta.

Tarkemmat säännöt yleisen alkuperän tulkintaan

Yleiset alkuperäsäännöt on määritelty tarkemmin UCC:ssä verrattuna tällä hetkellä voimassa olevaan lainsäädäntöön. Tällä hetkellä tarkemmat säännöt ovat olemassa ainoastaan tekstiilituotteille.

Yleiset alkuperäsäännöt eivät tule muuttumaan. Tavara on edelleen sen maan alkuperää (yleisten alkuperäsääntöjen mukaan), jossa tavara on kokonaan valmistettu. Jos useampi kuin yksi maa on ottanut osaa tavaran valmistukseen, tavaran on katsottava olevan sen maan alkuperää, jossa se on läpikäynyt viimeisen merkittävän valmistuksen (se maa jossa tavara on saanut olennaisen luonteensa).

Delegoidussa asetuksessa on kuitenkin määritelty tarkemmin nimikekohtaisesti, mitä tarkoitetaan ”viimeisellä merkittävällä valmistuksella”, joka helpottaa yleisen alkuperän määrittelyä. Lisäksi delegoidussa asetuksessa on määritelty ne toimenpiteet, jotka eivät muuta tavaran alkuperää.

Muutosten keskeiset vaikutukset yritysten toimintaan

On selvää, että UCC:n implementoinnin jälkeen AEO-statuksen merkitys tulee kasvamaan ja AEO:sta saatavat hyödyt tulevat jatkossa olemaan nykyistä merkittävämmät. Siksi yritysten olisi suotavaa vakavasti harkita AEO-statuksen hakemista.

Erityisesti sisäisen jalostuksen tullinpalautusjärjestelmän ja tullivalvonnassa tapahtuvan valmistuksen luvanhaltijoiden tulisi valmistautua muutoksiin pikaisesti, sillä jatkossa käytössä on ainoastaan sisäisen jalostuksen suspensiojärjestelmä.

Tullausarvon määrityksen osalta yritysten, jotka maksavat rojalteja ja lisenssimaksuja maahantuomistaan tavaroista tulisi huomioida, että jatkossa näiden maksujen lisääminen tullausarvoon on entistä kattavampaa.