Uudet veronkorotussäännökset voimaan

13.2.2018  |  Uutiset, Verotus

Veronkorotus määrätään jatkossa kaavamaisesti ja samalla otetaan käyttöön uusi seuraamus, myöhästymismaksu. Muutokset koskevat useita eri verolajeja.

Eduskunta hyväksyi 19.12.2017 pienin muutoksin hallituksen esityksen 97/2017 veronkannon, verotuksen toimittamisen ja eräiden seuraamusmaksujen uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi. Muutokset koskevat sekä tuloverotuksessa, kiinteistöverotuksessa, perintö- ja lahjaverotuksessa että varainsiirtoverotuksessa määrättäviä veronkorotuksia. Samalla otetaan käyttöön uusi seuraamus, myöhästymismaksu.

Uusien säännösten taustalla on toisaalta halu yhtenäistää seuraamusmaksuja ja toisaalta vähentää niihin liittyvää harkinnanvaraisuutta. Eri verolajien nykyiset veronkorotussäännökset ovat epäyhtenäisiä, minkä lisäksi veronkorotussäännöksiin liittyy lain soveltajan laaja harkintavalta veronkorotuksen määräämisestä (tai määräämättä jättämisestä) ja veronkorotuksen suuruudesta.

Jatkossa veronkorotus määrätään aina tiettyjen edellytysten täyttyessä ja entistä kaavamaisemmin perustein. Uusia seuraamusmaksuja sovelletaan tuloverotuksessa verovuodesta 2018 alkaen, kiinteistöverotuksessa verovuodesta 2020 alkaen, perintö- ja lahjaverotuksessa kun verovelvollisuus alkaa 1.5.2018 ja varainsiirtoverotuksessa 1.11.2019 alkaen tehtyihin luovutuksiin.

Uudet veronkorotussäännökset

Aikaisemmin veronkorotuksista säädettiin verotusmenettelystä annetun lain (”VML”) 32 §:ssä. Veronkorotuksiin sovellettiin kolmeasteista portaikkoa riippuen laiminlyönnin vakavuudesta. Säännöksessä oli omat kohtansa vähäisille, olennaisille ja törkeille laiminlyönneille.

Uusista veronkorotussäännöksistä määrätään verotusmenettelystä annetussa laissa seuraavasti: VML 32 §:ssä säädetään veronkorotuksen määräämisperusteista, VML 32 a §:ssä lisätyn tulon ja 32 b §:ssä lisätyn veron perusteella laskettavasta veronkorotuksen määrästä ja VML 33 §:ssä myöhästymismaksun määräämisestä ja suuruudesta.

Lähtökohtana uusien veronkorotussäännösten soveltamisessa on, että veronkorotus määrätään aina, kun laiminlyönti on tapahtunut (vertaa lain aiempi sanamuoto: ”verovelvolliselle voidaan määrätä”).

Veronkorotus voidaan jättää määräämättä vain erikseen säädetyillä perusteilla, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai veronkorotuksen määräämisen olisi olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta. Käytännössä veronkorotuksen määräämättä jättäminen jatkossa lienee poikkeuksellista.

Veronkorotuksen määrä lasketaan tuloverotuksessa lähtökohtaisesti lisätyn tulon perusteella. Veronkorotus voidaan laskea lisätyn veron määrän perusteella esimerkiksi silloin, kun verovelvolliselta evätään aiheeton verovähennys. Alla luetellut samat veronkorotusmäärät soveltuvat sekä kiinteistöverotukseen, perintö- ja lahjaverotukseen että varainsiirtoverotukseen.

Veronkorotuksen perustaso

Veronkorotuksen perustasoa sovelletaan, kun veronkorotuksen määräämiselle ei ole alentavia tai korottavia seikkoja. Veronkorotus on 2 prosenttia lisätyn tulon tai 10 prosenttia lisätyn veron määrästä. Lähtökohtana on, että veronkorotus määrätään perustason mukaisesti.

Korotettu veronkorotus

Korotettu veronkorotus määrätään, jos verovelvollisen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti on toistuvaa tai toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta. Korotettu veronkorotus on 3–10 prosenttia lisätyn tulon tai 15–50 prosenttia lisätyn veron määrästä. Korotettu veronkorotus määrätään lisäksi, jos laiminlyönti on euromääräisesti mitattuna olosuhteisiin nähden merkittävä. Korotettua veronkorotusta ei kuitenkaan voida määrätä yksinomaan laiminlyönnin absoluuttisen suuruuden vuoksi. Tarkoituksena on, että korotettua veronkorotusta sovelletaan vain kaikista törkeimpiin laiminlyönteihin. Täten korotettua veronkorotusta on tarkoitus soveltaa vain osaan niistä tilanteista, joista säädettiin aiemmassa VML 32 §:n 3 momentissa.

Alennettu veronkorotus

Alennettu veronkorotus määrätään, jos kyseessä oleva asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä. Tällöin veronkorotus on 1 prosenttia lisätyn tulon tai 5 prosenttia lisätyn veron määrästä. Alennettu veronkorotus voidaan määrätä myös silloin, kun laiminlyöntiä voidaan pitää anteeksi annettavana, esimerkiksi kokemattomuus kyseisessä veroasiassa tai kyseessä on tahaton ja vähäinen virhe.

Oma-aloitteinen korjaaminen

Uusiin veronkorotussäännöksiin kuuluu oma veronkorotusluokka myös tilanteisiin, joissa verovelvollinen itse oma-aloitteisesti vaatii virheen korjaamista vahingokseen, jos korjaus tapahtuu verotuksen päättymisen jälkeen. Tällöin veronkorotus on 0,5 prosenttia lisätyn tulon tai 2 prosenttia lisätyn veron määrästä. Jos verovelvollinen vaatii virheen korjaamista ennen kuin verotus on päättynyt, seuraamuksena määrätään myöhästymismaksu.

Myöhästymismaksu

Jos verovelvollinen oma-aloitteisesti antaa veroilmoituksen tai korjaa laiminlyönnin ennen verotuksen päättymistä, määrätään veronkorotuksen asemesta myöhästymismaksu. Myöhästymismaksu määrätään silloin, kun verotus ei ole vielä päättynyt ja kun oikaisu tapahtuu oma-aloitteisesti. Myöhästymismaksu on kiinteämääräinen: luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien kohdalla 50 euroa verovuodelta ja muiden, esimerkiksi osakeyhtiöiden, osalta 100 euroa verovuodelta. Myöhästymismaksu voidaan jättää määräämättä, jos veroilmoituksen antaminen on viivästynyt verovelvollisesta riippumattomasta syystä, laiminlyönti on vähäinen tai sille on pätevä syy.

Tulkinnanvaraisuutta ja uusia termejä

Vaikka entistä kaavamaisempien säännösten soveltaminen saattaa lisätä veronkorotusten ennakoitavuutta ja vähentää lain soveltajan harkinnanvaraisuutta, liittyy uusiin veronkorotussäännöksiin myös tulkinnanvaraisuutta. Rajanveto veronkorotuksen perustason ja korotetun veronkorotuksen välillä täsmentynee myöhemmin. Uudet veronkorotussäännöt sisältävät myös uusia termejä kuten ilmeinen piittaamattomuus ja olosuhteisiin nähden merkittävä laiminlyönti, jotka täsmentynevät vasta uusien säännösten soveltamisen vakiintuessa.

 

Uudet säännökset:

32 § – Veronkorotus

Verohallinto määrää verovelvolliselle veronkorotuksen, jos:

1) veroilmoitus tai muu ilmoitus taikka muu säädetty tieto, asiakirja tai selvitys on annettu puutteellisena tai virheellisenä taikka on jätetty kokonaan antamatta;

2) verovelvollinen ei ole esittänyt siirtohinnoitteludokumentointia tai sitä täydentävää lisäselvitystä 14 c §:ssä tarkoitetussa määräajassa taikka on esittänyt siirtohinnoitteludokumentoinnin tai lisäselvityksen olennaisesti vaillinaisena tai virheellisenä;

3) 14 d §:ssä tarkoitettu ilmoituksen tai verotuksen maakohtaisen raportin antaja ei ole täyttänyt velvoitettaan säädetyssä määräajassa tai on täyttänyt sen olennaisesti vaillinaisena tai virheellisenä; tai

4) verovelvollinen on aiheettomasti vaatinut ulkomaille maksettua veroa vähennettäväksi Suomessa.

Veronkorotusta ei kuitenkaan määrätä sen johdosta, että verovelvollinen on jättänyt veroilmoituksessaan ilmoittamatta tiedon vähennyksestä tai muun verotuksessa verovelvollisen hyväksi vaikuttavan tiedon, ellei kyse ole 32 a §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta.

Veronkorotus jätetään määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai jos veronkorotuksen määrääminen olisi 32 a §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.

Veronkorotus määrätään tuloverolaissa säädettyjen verosta tehtävien vähennysten ja alijäämähyvityksen vähentämisen jälkeen.

Jos veronkorotuksen yhteydessä ei määrätä veroa, veronkorotus tilitetään valtiolle.

32 a § – Veronkorotuksen määrä

Veronkorotus on 2 prosenttia lisätyn tulon määrästä.

Veronkorotus on kuitenkin vähintään 3 prosenttia ja enintään 10 prosenttia lisätyn tulon määrästä, jos:

1) 32 §:ssä tarkoitettu laiminlyönti on toistuvaa; tai

2) verovelvollisen toiminta osoittaa ilmeistä piittaamattomuutta verotusta koskevista velvoitteista.

Arvioverotuksessa veronkorotus on 5 prosenttia lisätyn tulon määrästä.

Jos asia on 26 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tulkinnanvarainen tai epäselvä tai 1 momentin mukainen veronkorotus on muusta erityisestä syystä kohtuuton, veronkorotus on 1 prosentti lisätyn tulon määrästä.

Veronkorotus on 1 prosentti vieraasta valtiosta saadun lisätyn tulon määrästä, ellei kyse ole 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, jos:

1) tulon kaksinkertainen verotus on poistettava Suomessa kansainvälisen sopimuksen määräyksen nojalla; tai

2) verovelvollinen on suorittanut tulosta veroa, joka hyvitetään Suomessa kansainvälisen kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta annetun lain (1552/1995) nojalla.

Veronkorotus on 0,5 prosenttia lisätyn tulon määrästä, jos verovelvollinen oma-aloitteisesti vaatii virheen korjaamista verotuksen päättymisen jälkeen ja on täyttänyt selvittämisvelvollisuutensa.

Lisättynä tulona pidetään myös määrää, jolla verotusta on muutettu verotettavaa tuloa myöhempänä verovuonna lisäävällä tavalla.

Edellä 32 §:n 1 momentin 2–4 kohdassa tarkoitetusta laiminlyönnistä veronkorotus on enintään 25 000 euroa.

Luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle määrättävä veronkorotus on kuitenkin vähintään 75 euroa ja muulle verovelvolliselle vähintään 150 euroa.

32 b § – Veronkorotuksen määrää koskeva erityissäännös

Jos 32 §:ssä tarkoitettua veronkorotusta ei voida määrätä lisätyn tulon perusteella, veronkorotus määrätään lisääntyneen veron määrästä.

Veronkorotus on tällöin:

1) 10 prosenttia 32 a §:n 1 momentissa tarkoitetussa tilanteessa;

2) vähintään 15 ja enintään 50 prosenttia 32 a §:n 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa;

3) arvioverotuksessa 25 prosenttia lisääntyneen veron määrästä;

4) 5 prosenttia 32 a §:n 4 ja 5 momentissa tarkoitetussa tilanteessa;

5) 2 prosenttia 32 a §:n 6 momentissa tarkoitetussa tilanteessa.

Tämän pykälän mukainen veronkorotus määrätään myös silloin, kun verovelvollinen on ilmoittanut tulon vääränä tulolajina.

Veronkorotus on kuitenkin vähintään 32 a §:n 9 momentissa säädetty määrä.

33 § – Myöhästymismaksu

Verohallinto määrää verovelvolliselle veronkorotuksen sijasta myöhästymismaksun, jos verovelvollinen antaa veroilmoituksen tai oma-aloitteisesti korjaa muun 32 §:ssä tarkoitetun laiminlyönnin ennen verotuksen päättymistä.

Myöhästymismaksua ei kuitenkaan määrätä sen johdosta, että verovelvollinen on jättänyt veroilmoituksella ilmoittamatta tiedon vähennyksestä tai muun verotuksessa verovelvollisen hyväksi vaikuttavan tiedon, ellei kyse ole 32 a §:n 2 momentissa tarkoitetusta tilanteesta.

Luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle määrättävä myöhästymismaksu on 50 euroa verovuodelta ja muille verovelvollisille 100 euroa verovuodelta.

Verovelvolliselle on varattava tilaisuus selvityksen antamiseen ennen myöhästymismaksun määräämistä, jos se on erityisestä syystä tarpeen.

Myöhästymismaksu jätetään määräämättä, jos veroilmoituksen antaminen on viivästynyt verovelvollisesta riippumattomasta syystä, laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai muu erityinen syy.

Myöhästymismaksu ei ole tuloverotuksessa vähennyskelpoinen meno.

Myöhästymismaksu määrätään tuloverolaissa säädettyjen verosta tehtävien vähennysten ja alijäämähyvityksen vähentämisen jälkeen. Myöhästymismaksu tilitetään veronsaajille samassa suhteessa kuin verovelvolliselle määrättävä vero. Jos veroa ei määrätä, myöhästymismaksu tilitetään valtiolle.

Jarno Laaksonen

Yritysverotus

+358 (0)20 787 7327

  

Leave a Reply

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)