Uusi uljas arvonlisäverotus?

Aluksi komissio julisti huhtikuussa vuonna 2016 VAT Action Planiksi nimetyn ohjelman, joka tuli vuonna 2017 osaksi komission Fair Tax -ohjelmaa. Arvokkaat tavoitteet veropetosten torjumiseksi, järjestelmän yksinkertaistamiseksi ja digitaalisen kaupan helpottamiseksi ovat vastustamattomia argumentteja muuttaa järjestelmää.

Ohjelman perustelut ovat helposti ostettavia. EU:n jäsenvaltioiden yli yhden biljoonan arvonlisäverotuotosta jää arvioiden mukaan saamatta 170 miljardia, josta 50 miljardia katoaa rajat ylittävässä kaupassa. Lisätuloja komissio lupaa jäsenvaltioille 43 miljardia. Luku on valtava suhteutettuna vaikkapa Suomen valtion budjettiin. Annetut luvut ovat oikeita tai vääriä, mutta joka tapauksessa isoja.

Arvonlisäverojärjestelmän suurimpaan puutteeseen eli kapeaan veropohjaan ohjelmassa ei kosketa ollenkaan.

Arvonlisäverotunniste uuteen merkitykseen

Komission tarkoitus on, että muutosten ensimmäisessä vaiheessa vuonna 2019 saatetaan voimaan neljä pikaratkaisua. Verottoman myynnin aineellisena edellytyksenä olisi se, että ostajan muussa kuin lähtövaltiossa myyjälle antama arvonlisäverotunniste mainitaan myyjän yhteenvetoilmoituksessa.

Muutos palauttaa ostajan arvonlisäverotunnisteen merkityksen, kun Euroopan unionin tuomioistuin on tuomioillaan vienyt verotuskäytäntöä liberaalimpaan ja samalla epäselvempään suuntaan.

Yritysten kannalta huolellisuus ostajan arvonlisäverotunnisteen varmistamisessa ja oman asiakasdatan laatu korostuvat.

Luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen käsite direktiiviin

Toinen komission esittämä muutos onkin sitten äänestäjien ja median mielistelyä. Ehdotuksen mukaan direktiiviin lisättäisiin luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen käsite (certified taxable person). Käsitteen tarkoituksena on antaa yksinkertaistusten kautta helpotuksia verovelvoitteensa oikein hoitaneille yhtiöille sekä lopullisessa järjestelmässä että pikaratkaisujen aikana. Kuitenkaan 4.10.20017 annetussa ehdotuksessa asetukseksi tai 25.5.2018 annetussa direktiiviehdotuksessa ei määritelty tarkasti tunnustuksen edellytyksiä.

Edellytykset on direktiivi- ja asetusehdotuksissa esitetty pitkälle samantapaisina kuin tullilainsäädännössä käytössä olevalle AEO-toimijalle (Authorised Economic Operator) on asetettu ehtoja.

Kuriositeettina mainittakoon, että 10 vuotta voimassa olleen AEO-toimijan statuksen on hankkinut Suomessa noin 100 yhtiötä ja yhteisöhankintoja tekee 130 000 suomalaista yritystä.

Puolessa vuodessa olisi kehitettävä prosessi tunnustamiselle ja sitten sertifioitava yritykset.

Call off -varastoihin ja ketjuliiketoimiin helpotuksia

Kolmas ja neljäs pikaratkaisu ovat vain luotettavaksi tunnustetuille verovelvollisille myönnettäviä call off -varastoihin sekä ketjuliiketoimiin liittyviä helpotuksia. Call off -varastolla tarkoitetaan varastoa, jossa myyjä siirtää tavaroita ostajalle siirtämättä kuitenkaan vielä tavaroiden omistusoikeutta. Ostaja on oikeutettu ottamaan tavaroita luovuttajan varastosta harkintansa mukaan, jolloin tapahtuu tavaroiden luovutus.

Ehdotuksen mukaan kyseiset liiketoimet, mikäli ne toteutetaan kahden luotettavaksi tunnustetun verovelvollisen välillä, olisi tietyin edellytyksin rinnastettava yhdeksi verottomaksi luovutukseksi lähtöjäsenvaltiossa ja yhdeksi yhteisöhankinnaksi saapumisjäsenvaltiossa. Tällä hetkellä useissa jäsenvaltioissa on jo käytössä yksinkertaistuksia. Yksinkertaistusten rajaaminen epämääräisesti kuvatuille luotettavaksi tunnustetuille verovelvollisille aiheuttanee yksinkertaistuksen soveltamisen supistumisen.

Ketjuliiketoimia koskevan uudistuksen on tarkoitus yhtenäistää ns. kolmikantakauppatilanteissa tapahtuvia karakterisointeja, jolloin verottomuuden ehdot täyttyvät vain relaatiossa A-B ta B-C. Hyvin vaikea on nähdä todellista merkitystä tällä yksinkertaistuksella. Pikemminkin se ennalta antaa mahdollisuuden valita kummassa relaatiossa yhteisömyynnin katsotaan tapahtuneen.

Vuonna 2022 voimaan tulevia muutoksia

Lopullinen järjestelmä tulisi voimaan vuonna 2022. Lopullisessa järjestelmässä myyjä ilmoittaisi yhteisömyyntien arvonlisäveron myyjän kotipaikan maassa, mutta myyntimaa olisi kuljetuksen määränpäävaltio. Arvonlisäverotuksessa luovuttaisiin sanahirviöistä yhteisöhankinta ja -myynti. Verovelvollinen toisessa jäsenvaltiossa olisi tavaran myynyt yritys. Jos ostaja olisi luotettavaksi tunnustettu, se olisi käännetyn verovelvollisuuden perustella kuitenkin verovelvollinen.

Uudessa järjestelmässä taklataan yhteisökaupassa ongelmaksi havaitut tilanteet, joissa ostaja tekee yhteisöhankinnan, mutta ei maksa omasta myynnistään veroa. Toisella tavalla asian voisi ilmaista niin, että verovilppiin taipuvaiset yhtiöt ovat ilmeisesti rehellisempiä ja valmiimpia maksamaan veron valtiossa, johon tavara toimitetaan Vilpillisen myyjän verovilppi ikää kuin siirretään saapumisvaltioon.

Komission ehdotuksista on vaikea löytää mekanismia, joka pienentäisi luvatulla määrällä verovilpin aiheuttamia kuluja tai kattaisi edes muutoksesta yrityksille ja valtioille aiheutuvat kulut.

Muutoksen voisivat mahdollistaa uudet teknologiat kuten lohkoketjutekniikka, mutta vielä sellaisia sovelluksia ei ole käytössä.

Täytäntöönpanoasetusta muutetaan siten, että tavaroiden yhteisömyynnin verottomuuden todistaminen tulee luotettavaksi tunnustetuille verovelvollisille yksinkertaisemmaksi. Käyttöön otettaisiin näyttöolettama tavaroiden kuljettamisesta toiseen jäsenvaltioon. Yksittäisenä uudistuksena kuljetuksen todistamisessa käytettävien dokumenttien harmonisoiminen on hyvä uudistus.

Verkkokauppaa koskevat uudistukset voimaan vuosina 2019–2021

Verkkokauppaa (B2C) varten vahvistetaan uusi vuotuinen raja-arvo 10 000 euroa. Jos yrityksen rajat ylittävä myynti alittaa tämän määrän, yritys voi edelleen soveltaa oman maansa arvonlisäverosääntöjä. Tämä uudistus on jo eduskunnassa ja se helpottaa aloittavien yritysten toimintaa.

Komission tavoite siirtää EU: ulkopuolelta hankittavien tavaroiden vastuu alv:n kantamisesta verkkoalustoille niiden välittämän etämyynnin osalta on kunnianhimoinen. Se voi kuitenkin olla ainoa tapa saada siirrettyä kolmansista valtioista tulevien lähetysten verovelvollisuus myyjälle. Tämä mahdollistaisi komission tavoitteen poistaa poikkeus, joka koskee EU:n ulkopuolelta tulevien alle 22 euron lähetysten verovapautta.

Jäsenvaltioiden verkkokaupalle uudistus olisi hyväksi, mutta tekninen toteuttaminen vaatii mainitun verovelvollisuuden ratkaisemisen teknisesti taloudellisella tavalla.

Yrityksillä on muutakin verkkokauppaa kuin alustojen kautta tapahtuvia myyntejä.

Joustava alv-kantojen määrittäminen

Komissio ehdottaa myös uusia vapauksia jäsenvaltioille soveltaa alennettuja verokantoja:

• Yhtä yleistä verokantaa, jonka tulisi olla vähintään 15 prosenttia
• Yleisen verokannan lisäksi jäsenvaltiot voivat soveltaa kahta erillistä alennettua verokantaa, joiden tulee olla vähintään 5 prosenttia.
• Näiden kahden erillisen alennetun verokannan lisäksi jäsenmaat voivat määritellä kolmannen alennetun verokannan, jonka tulee olla vähintään 0 prosenttia, mutta alle edellä mainittujen erillisten alennettujen verokantojen veroprosentin.
• Jäsenmaat saavat myös määritellä yhden alv-vapautuksen.

Ehdotuksen mukaan tuotteisiin, joihin sovelletaan nykyisessä järjestelmässä yleisestä verokannasta poikkeavaa verokantaa, voidaan sitä soveltaa myös jatkossa. Nykyinen alennettujen verokantojen sovellusluettelo korvataan luettelolla tuotteista, joihin on aina sovellettava yleistä alv-kantaa (esim. aseet, alkoholijuomat, uhkapelit ja tupakka).

Ehdotukset on toimitettu kuulemista ja neuvoston hyväksyntää varten ja ne tulevat voimaan aikaisintaan lopulliseen alv-järjestelmään siirtymisen jälkeen.

Uudistus on ”pitäkää tunkkinne”-tyylinen, kun jäsenvaltiot eivät ole taipuneet ekonomistien pakkomielteiseen ajatukseen yhden verokannan järjestelmästä. Uudistuksen jälkeen jäsenvaltiot voivat nähdäkseni määritellä vapaammin yleisen ja alennetun verokannan välistä rajanvetoa. Tulevaisuudessa ei ehkä tarvitse kokea enää vauvauinnin ja uimakoulujen välistä rajanvetoa.

Vastakkaisina argumentteina esitetään toistuvasti raskaat hallinnolliset kulut alennetuista verokannoista.

Itse en ole tavannut yritystä, joka maksaisi mieluummin yleisen verokannan veron hallinnollisten kulujen vähentämiseksi.

Muillehan hallinnollisia kuluja ei asiasta synny. Verohallinto ottanee vastaan verot yleisellä ja alennetulla verokannalla jokseenkin samoin kustannuksin.

Alkuun oli tarkoitus täräyttää, että muutos tulee – oletko valmis. En voinut, koska ei taida kenelläkään olla tietoa mihin pitäisi olla valmis. Ensi vuoden alusta tulee voimaan vouchereita koskeva arvonlisäverodirektiivi, joka oli tuloillaan vuodesta 2006. Vuonna 2016 neuvosto päätti, että digilehdille asetetaan sama verokanta kuin printeille. Ei ole vielä asetettu.