Uusia siirtohinnoitteluohjeita ja -ohjeluonnoksia OECD:lta

OECD julkaisi 21.6.2018 uuden veroviranomaisille suunnatun lisäohjeistuksen vaikeasti arvioitaviin aineettomiin oikeuksiin (hard-to-value intangibles, HTVI ) sovellettavista menettelyistä. Ohjeistuksen tarkoituksena on yhtenäistää vaikeasti arvioitaviin aineettomiin oikeuksiin sovellettavia menettelyjä ja täten vähentää kaksinkertaisen verotuksen riskiä ja parantaa verotuksen ennakoitavuutta.

Lopputulos arvioinnin kohteena

Ohjeistuksen takana on ajatus siitä, että viranomaisten on usein haastavaa arvioida liiketoimen riskejä ja hinnoittelun oikeasuhtaisuutta liiketoimen tapahtuessa tai pian sen jälkeen. Tästä syystä ohjeistus antaa tietyin rajoituksin viranomaisille mahdollisuuden käyttää liiketoimen arvioinnissa liiketoimen lopputulosta (ex post).

Ex post -todistelun käyttämisessä viranomaisen tulee harkita sitä, missä määrin liiketoimen lopputulokset ovat voineet kohtuudella olla osapuolten arvioitavana ennen liiketoimen suorittamista. Lähtökohta olisi täten se, että mikäli liiketoimen todellinen tulos on olennaisesti erilainen kuin ennen liiketoimea oletettu tulos, veroviranomaiset voivat pitää tätä todennäköisenä todisteena siitä, että alkuperäinen arvio oli virheellinen. Vastavuoroisesti verovelvolliselle annetaan mahdollisuus kumota edellä mainittu todennäköinen todistusaineisto osoittamalla todisteita siitä, että alkuperäisen hinnoittelun perustana oleva informaatio on luotettavaa.

Valitettavasti raportti ei selkeästi määrittele sitä, mitä todistusaineiston tulisi tässä suhteessa sisältää. Varmaa on, että verovelvollisten ja veroviranomaisten näkemykset aineettomien arvosta tulevat jatkossakin eroamaan toisistaan.

Paras keino suojautua oikaisuilta on laatia aineettomien siirroista laadukkaat arvonmääritykset sekä dokumentoida arvonmäärityksessä käytettyjä oletuksia ja niiden taustalla olevia tosiseikkoja huolellisesti.

Voitonjakamismenetelmän soveltaminen

OECD julkaisi samana päivänä myös uuden ohjeistuksen voitonjakamismenetelmän soveltamisesta (Transactional Profit Split Method). Ohjeistus käsittelee kysymyksiä siitä, millaisissa tilanteissa ja miten voitonjakamismenetelmää tulisi soveltaa markkinaehtoisen hinnoittelun määrittelyssä. Uusi ohjeistus korvaa vuoden 2017 siirtohinnoitteluohjeiden voitonjakamismenetelmää koskevan ohjeistuksen (luku II, C osio).

Ohjeistus vahvistaa ensinnäkin lähtökohdat menetelmän soveltamiselle. Voitonjakamismenetelmä voi olla sopivin siirtohinnoittelumenetelmä, jos liiketoimen molempien osapuolten panokset ovat ainutlaatuisia ja arvokkaita, kun kysymyksessä on integroituneen toimintakokonaisuuden siirtohinnoittelu tai integroitunut riskinjako. Ohjeistus kuitenkin vahvasti korostaa, ettei yksinomaan sopivien vertailukohtien löytämisen hankaluus ole perusteltu syy siirtyä automaattisesti käyttämään voitonjakamismenetelmää.

Jos sopivia vertailukohtia löytyy, voidaan pitää epätodennäköisenä, että voitonjakamismenetelmä olisi sopivin menetelmä siirtohinnoittelun järjestämiseen. Juuri tämä korostus on varmasti paikallaan jarruttamaan kehitystä, jossa konsernien tulokset jaetaan verotettaviksi kaavamaisesti maiden kesken.

Voitonjakamismenetelmää koskevan ohjeistuksen päivitysprojektissa OECD:n oli erityisesti tarkoitus laajentaa jakoavaimen määrittelyä ja valintaa koskevaa ohjeistustaan.

Uudessa ohjeistuksessa annetaankin useita esimerkkejä käytettävissä olevista jakoavaimista.

Ohjeistus esittää, että perusteita voitonjakamismenetelmän soveltuvuuden arvioinnille haetaan yrityksen siirtohinnoitteludokumentoinnista. Siirtohinnoitteludokumentoinnin perusteella voidaan arvioida muun muassa tulojen syntymistä, osapuolten panosten ainutlaatuisuutta ja arvokkuutta sekä voitonjaon perusteita. Näin ollen johdonmukaisen dokumentoinnin merkitys korostuu laajemminkin siirtohinnoittelumenetelmän valinnan tueksi. Mainittakoon lisäksi, että uuden ohjeistuksen myötä myös sana arvoketju (value chain) tulee osaksi OECD:n siirtohinnoitteluohjeistusta.

Rahoitusliiketoimien siirtohinnoittelukysymykset

Lisäksi OECD julkaisi 3.7.2018 kauan odotetun ohjeluonnoksen rahoitusliiketoimien siirtohinnoittelukysymyksistä. Luonnoksesta on pyydetty kommentteja ja niitä vastaanotetaan 7.9.2018 asti. Ohjeistus on pahasti alkuperäisestä aikataulusta myöhässä. OECD korostaa, ettei nyt julkaistu luonnos edusta toimielinten yhteistä kantaa ja täten johtopäätöksiä ei voida tehdä vielä tämän luonnoksen perusteella.

Luonnoksen ensimmäinen osa käsittelee OECD:n siirtohinnoitteluohjeistuksen uudistetussa 1. luvussa esitettyjen periaatteiden soveltamista rahoitusliiketoimiin. Luonnoksessa pyritään esimerkiksi selventämään, millaisia piirteitä on pidettävä taloudellisesti merkittävinä analysoitaessa liiketoimien ehtoja ja arvioitaessa sitä, tapahtuuko liiketoimi siten kuin se tapahtuisi toisistaan riippumattomien osapuolten välillä.

Luonnoksessa korostetaan, että arviointi ei voi perustua ainoastaan sopimuksiin, vaan arvioinnissa täytyy huomioida liiketoimea ympäröiviä olosuhteita ja osapuolille mahdollisia vaihtoehtoja.

Luonnoksen toinen osa käsittelee yksityiskohtaisesti eri rahoitustapahtumien (mm. takauksen ja suojauksen) hinnoittelua koskevia erityiskysymyksiä.