Vaihtelevaa työaikaa koskeva ehto työsopimuslakiin 1.6.2018, uudistuksia myös oppisopimusopiskelijan palkkaamiseen

9.5.2018  |  Sääntely, Uutiset

Työsopimuslain muutokset koskien koeajan pidentämistä ja takaisinottovelvollisuuden lyhentämistä, työnantajan koulutusvelvollisuutta kollektiivi-irtisanomistilanteissa ja työttömien työnhakijoiden työllistämistavoitteeseen liittyvää määräaikaisten työntekijöiden palkkaamisen helpottamista tulivat voimaan vuoden 2017 alussa. Työ erilaisia työsopimuksia ja työntekijän palkkaamista koskevan sääntelyn uudistamiseksi on kuitenkin jatkunut näiden muutosten jälkeenkin.

Viimeisimpinä uudistuksina eduskunta on hyväksynyt 4.5.2018 hallituksen esityksen koskien vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän asemaa. Vaihtelevalla työajalla tarkoitetaan työaikajärjestelyä, jossa työntekijän työaika määrättynä ajanjaksona vaihtelee työnantajan tarjoaman työn perusteella työsopimuksen mukaisen vähimmäismäärän ja enimmäismäärän välillä (ns. nollatuntisopimukset) ja työaikajärjestelyä, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa (ns. tarvittaessa työhön kutsuttavat työntekijät).

Lisäksi aiemmin hyväksytyllä muutoksella helpotetaan oppisopimustyöntekijöiden palkkaamista tilanteissa, joissa yrityksellä ei muutoin ole tarvetta tai mahdollisuutta tarjota työntekijöilleen lisätyötä. Mainitut lakimuutokset koskevat työsopimuslain ohella useita muita työoikeudellisia säännöksiä ja tulevat voimaan 1.6. ja 1.7.2018.

Nollatuntisopimuksia ja muita vaihtelevan työajan sopimuksia koskevat muutokset

Kesäkuun alussa voimaan tulevilla muutoksilla on tarkoitus parantaa vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän asemaa. Työnantajan tulee jatkossa antaa työntekijälle selvitys siitä, missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoimantarvetta. Lisäksi työntekijän oikeus sairaus- ja irtisanomisajan palkkaan varmistetaan. Vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä ei myöskään voi jatkossa antaa kestoltaan rajoittamatonta lisätyösuostumusta.

Työvoimantarvetta ja työn määrää koskeva selvitys voidaan antaa työsopimuksessa, ja se on joka tapauksessa annettava viimeistään ensimmäiseen palkanmaksupäivään mennessä.

Sairausajan palkka pitää maksaa silloin, kun työkyvyttömyysaikaan kohdistuva työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon, siitä on muutoin sovittu tai olosuhteisiin nähden voidaan pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut työssä.

Jos taas työnantajan irtisanomisaikana tarjoaman työn määrä alittaa viimeistä työvuoroa edeltäneiden 12 viikon keskimääräisen työn määrän, työnantajan on korvattava alituksesta aiheutuva ansionmenetys. Jokaisella vaihtelevia työaikoja toiminnassaan soveltavalla työpaikalla on oltava työvuoroluettelo, josta ilmenee muun muassa työajan alkamiset ja päättymiset. Työvuoroluettelo on laadittava niin pitkäksi ajaksi kuin mahdollista, ja se on annettava työntekijälle viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista.

Muutosten taustalla on eduskunnalle jo vuonna 2015 jätetty kansalaisaloite (KAA 5/2015 vp), jossa ehdotettiin nollatuntisopimusten kieltämistä. Nollatuntisopimusten käyttö onkin laajentunut viime vuosina merkittävästi, joten tarvetta työntekijän ja työnantajan välisen suhteen selkeyttämiselle tietyissä tilanteissa on ollut turhien riitaisuuksien ehkäisemiseksi.

Vaihtelevan työvoimatarpeen kattamisessa käytetään myös niin sanottuja puitesopimusjärjestelyitä. Puitesopimuksen mukaan siinä sovittuja työsuhteen ehtoja noudatetaan erikseen tarkemmin sovittavissa keikkakohtaisissa, määräaikaisissa työsuhteissa.

Vaihtelevaa työaikaa koskevan työehdon ei ole kuitenkaan tarkoitettu koskevan puitesopimusjärjestelynä toteutettua keikkatyötä.

Nollatuntisopimuksia koskevan sääntelyn ja tarvittaessa työhön kutsuttavan työvoiman käytön rajoittamisen on työnantajien näkökulmasta pelätty rajoittavan mahdollisuutta työn tarjontaan aloilla, joilla työvoiman tarve vaihtelee alan luonteesta johtuen. Uudella lainsäädännöllä vaihtelevan työajan sopimusten käyttöalaa rajoitetaankin tilanteisiin, joissa työnantajalla on vaihteleva työvoimatarve – nollatuntisopimusten käyttöä ei suinkaan kielletä kokonaan. Jatkossa vaihtelevasta työajasta ei saa sopia, jos työnantajalla on kiinteä työvoimatarve. Vähimmäistyöaikaa ei myöskään saa sopia pienemmäksi kuin todellinen työvoiman tarve edellyttää.

Oppisopimusopiskelijan ottaminen helpottuu heinäkuun alussa

Työnantaja voi jatkossa ottaa oppisopimusopiskelijan määräaikaiseen työ- tai virkasuhteeseen työnantajalle lisätyön tarjoamisvelvollisuuden tai takaisinottovelvollisuuden estämättä.

Tähän liittyvät hyväksytyt lakimuutokset vahvistettiin 4.5.2018, ja muutokset tulevat voimaan 1.7.2018. Työsopimuslakia, kunnallisesta viranhaltijasta annettua lakia ja valtion virkamieslakia muutetaan siten, että työnantaja voi jatkossa tehdä opiskelijan kanssa oppisopimuksen työnantajalle laissa säädetyn lisätyön tarjoamisvelvollisuuden ja takaisinottovelvollisuuden estämättä.

Laura Aivio

Lakipalvelut

+358 (0)20 787 8595

  

Leave a Reply

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)