PWC Uutishuone

Venäjällä kriittinen ratkaisu siirtohinnoitteludokumentoinnista

Venäjän hallintotuomioistuin on antanut hiljattain mielenkiintoisen siirtohinnoitteluun, ja tarkemmin sanottuna siirtohinnoittelun dokumentointiin liittyvän päätöksen. Päätös on siinä mielessä merkittävä, että kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Venäjän tuomioistuin ottaa kantaa muutama vuosi sitten päivitettyihin siirtohinnoittelusäännöksiin (Section V.1 of Russian Tax Code).

Tapauksessa venäläisellä yhtiöllä oli raakaöljyn kauppaa Hongkongissa sijaitsevan yhtiön kanssa. Hongkongissa sijaitseva yhtiö ei kuulunut samaan konserniin venäläisen yhtiön kanssa, vaan kyse oli täysin konsernin ulkopuolisesta tahosta. Veroviranomainen vaati venäläistä yhtiötä osoittamaan hongkongilaisen yhtiön kanssa tehtyjen liiketoimien markkinaehtoisuuden ja esittämään siirtohinnoitteludokumentoinnin. Kun venäläinen yhtiö ei ollut dokumentoinut liiketoimia tai muullakaan tavoin osoittanut liiketoimien markkinaehtoisuutta, suoritti Venäjän veroviranomainen siirtohintaoikaisun ja yhtiölle määrättiin veronkorotuksia sekä rangaistusmaksuja.

Tässä kohtaa on huomattava, että Venäjän siirtohinnoittelulainsäädäntö poikkeaa monelta osin monen pohjoismaan, kuten esimerkiksi Suomen, lainsäädännöstä. Venäjän siirtohinnoittelulainsäädännön mukaan liiketoimi voidaan katsoa varsinaisen konsernisuhteen lisäksi etuyhteysliiketoimeksi esimerkiksi silloin, jos vastapuolena oleva yhtiö sijaitsee valtionvarainministeriön ylläpitämän ns. mustan listan valtiossa. Hongkongin lisäksi mustalle listalle kuuluu muun muassa Panama ja Neitsytsaaret. 

Asia eteni Venäjän hallintotuomioistuimeen, jossa yhtiö vetosi muun muassa siihen, ettei sillä voitu katsoa olevan minkäänlaista intressiä keinotekoisesti minimoida verotettavaa tuloaan, sillä liiketoimen vastapuolena oli yhtiön näkökulmasta täysin riippumaton osapuoli. Hallintotuomioistuin säilytti kuitenkin veroviranomaisen linjan ja totesi, että koska liiketoimen osapuoli sijaitsi valtionvarainministeriön ylläpitämän listan maassa, olisi venäläisen yhtiön tullut dokumentoida liiketoimet.

Tapauksessa verovelvollinen ei ollut a) laatinut siirtohinnoitteludokumentointia eikä b) muullakaan tavoin ollut osoittanut soveltamaansa siirtohinnoittelumenetelmää veroviranomaiselle. Siten, vaikka veroviranomainen on Venäjällä lähtökohtaisesti sidottu verovelvollisen valitsemaan siirtohinnoittelumenetelmään, tuomioistuin katsoi, että veroviranomainen oli kyseisessä tapauksessa oikeutettu oikaisemaan yhtiön tuloa valitsemaansa menetelmää käyttäen, sillä verovelvollinen ei ollut osoittanut millään tavalla miten markkinaehtoiseen hintaan oltiin päädytty.

Venäjän hallintotuomioistuimen ratkaisu korostaa siirtohinnoitteludokumentaation laatimisen merkitystä Venäjällä. Erityisen mielenkiintoisen tapauksesta tekee se, että ratkaisun perusteella myös muiden kuin konserniyhtiöiden välisiä liiketoimia voidaan vaatia dokumentoitavaksi. Lisäksi huomattavaa on se, että siirtohintatarkastukset eivät näytä kohdistuvan ainoastaan isoimpiin yhtiöihin Venäjällä. Jos yhtiöllänne on toimintaa Venäjällä, suosittelemme tarkistamaan, että yhtiön dokumentointi on asianmukaisesti laadittu ja ajantasainen.