PWC Uutishuone

Veroparatiisit ja julkinen keskustelu

Seurasin tiistai-iltana 17.11. Ajankohtaista kakkosta, jossa jälleen oli aiheena suuryritysten harjoittama verojen välttely. Tuo ohjelma kirvoitti myös tämän kirjoituksen. Julkista verokeskustelua on viime aikoina leimannut keskustelu veroparatiiseista ja siitä, miten monikansalliset yritykset hyödyntävät veroparatiiseja häikäilemättömästi saadakseen veroetuja.

Seuratessani julkista keskustelua minua hämmentää keskustelun pintapuolisuus. Asioista puhutaan ikään kuin yritysten tavoitteena olisi vältellä verotusta piilottamalla muhkeita rahavarojaan veroviranomaisten ulottumattomiin veroparatiiseihin. Tosielämässä en kuitenkaan ole vielä törmännyt sellaiseen yhtiöön, joka piilottaisi varojaan ulkomaisille pankkitileille, sillä lähtökohtaisesti yritysten tavoitteena on tuottaa ja jakaa voittoa omistajilleen. Ne varat, jotka yritykset tuottavat yli sen oman investointitarpeen, jaetaan lähtökohtaisesti omistajille osinkoina.

Ajankohtaisen kakkosen haastattelussa kesällä (28.7.2015) Sirpa Pietikäinen totesi, että ”EU menettää verojen välttelyn takia vuosittain jopa 1 000 miljardia euroa. Tässä Suomen osuus lasketaan miljardeissa.” Tämän tyyppisiä kannanottoja on julkisuudessa esiintynyt tuon tuosta, mutta rohkenen epäillä asian totuudenperäisyyttä.

Jos edellä mainittu laskelma pitäisi paikkansa, tarkoittaisi se sitä, että suomalaisilla yrityksillä olisi ulkomailla noin 10 miljardin euron vuosittaiset tulot, jotka jäävät verotuksen ulkopuolelle. Tiistain ohjelmassa todettiin, että veroja vältellään erilaisten rahoitusyhtiöiden kautta. Jos oletetaan, että em. 10 miljardia euroa syntyisi rahoitusjärjestelyjen tuloksena, pitäisi verotuksen ulkopuolelle jäävän rahoitusomaisuuden määrän olla rapiat 200 miljardia euroa (olettaen korkotasoksi 5 %). Vertailukohdaksi voidaan ottaa Helsingin pörssin 15 suurimman yrityksen markkina-arvo, joka on tällä hetkellä noin 200 miljardia euroa. Olisi toki hienoa, jos suomalaiset olisivat näin vauraita, mutta en oikein jaksa siihen uskoa.

Julkisuudessa puhutaan paljon myös veroparatiiseista, joihin omaisuutta olisi kanavoitu verokarhun ulottumattomiin. Veroasiantuntijana en jaksa uskoa tähänkään. Suomessa on jo vuodesta 1994 lähtien ollut voimassa ns. väliyhteisölaki, jonka perusteella suomalaisessa omistuksessa olevaa yhtiötä, joka on sijoittautunut alhaisen (alle 12 %) verokannan maahan, verotetaan Suomessa. Näin ollen suomalaiset konsernit eivät saa mitään verohyötyä siitä, että heillä olisi omistuksessaan veroparatiisiin sijoittautunut yhtiö. Suomalaiset yhtiöt eivät myöskään voi piilotella tällaisia omistuksia, sillä yhtiöillä on velvollisuus ilmoittaa tilinpäätöksissään kaikki tytäryhtiönsä. Näin ollen mahdollinen veroparatiisissa sijaitseva yhtiö tulee tilinpäätöksen kautta veroviranomaisten tietoon johtaen siihen, että sen tulos verotetaan Suomessa. Kuitenkaan julkisissa puheenvuoroissa tätä asiaa ei ole vielä kertaakaan käsitelty. Huolestuttavaa on, että jopa eräät oppositiopuolueet esittelivät omissa budjettiehdotuksissaan, että näillä oletetuilla miljardeilla katettaisiin osa valtion rahantarpeesta.

Koska julkinen keskustelu vaikuttaa merkittävästi yhteiskunnallisiin asenteisiin ja poliittisiin näkemyksiin, olisi hienoa, jos keskusteluun saataisiin hieman syvyyttä. Julkinen keskustelu on aina tärkeää, mutta kuten yllä olevasta jo voidaan todeta, keskustelua pitäisi käydä oikeiden ja riittävien faktojen perusteella eikä tunneperäisesti.

Tiistain Ajankohtaisessa kakkosessa esitettiin lääkkeeksi verokeinottelun estämiselle läpinäkyvyyden lisäämistä ja ns. maakohtaista verojen raportointia, jotka ovat sinänsä järkeviä ajatuksia. Näiden vaateiden taustalla on usein ajatus siitä, että kansalaiset voisivat tarkemmin arvioida yhtiöiden toimintaa ja eettisyyttä, jos yhtiöt julkistaisivat eri maihin maksamansa verot ja verotettavat tulonsa tarkemmin. On kuitenkin huomattava, kuten yllä olevastakin ilmenee, että oikeiden johtopäätösten tekemiseksi erilaiset verojärjestelmät olisi tunnettava kunnolla. Muuten on vaarana, että keskustelu jää vain tunteiden purkaukseksi.

Ohjelmassa kuvattiin myös joukkoa aktivisteja, jotka vaativat Pikkuparlamentin pihalla yritysten aggressiivisen verosuunnittelun kitkemistä. Minun on vaikea uskoa, että vaikka yhtiöt raportoisivat maksamansa verot maakohtaisesti, ko. aktivistijoukko arvioisi yritysten verojen maksua perehtyen erilaisiin verojärjestelmiin ja osoittaisi jatkossa mieltään objektiivisten arvioiden perusteella.