Veroraportointi ei poista ongelmia tai tuo kasvua

Veroraportointia on peräänkuulutettu yritysten verotuksen oikeellisuuden turvaajana. Huolena tässä ei ole eri sidosryhmillä ollut yritysten oikeusturva vaan se, että ilman raportointia yritykset voisivat suunnitella verotustaan jollain tavalla epäoikeudenmukaisesti. Tämä huoli lienee yllä mainitunkin raportin laatijoilla päällimmäisenä.

Raportissa todetaan, että maakohtainen raportointi antaa sidosryhmille mahdollisuuden määrittää onko verot maksettu siihen valtioon johon ne kuuluvat. Verojen maksaminen oikeaan valtioon työllistää niin yrityksissä, Verohallinnossa kuin asiantuntijajoukoissakin suuren määrän korkeasti koulutettuja asiaan vihkiytyneitä ammattilaisia. Näiden ammattilaisten piirissä verojen maksaminen oikeaan aikaan, oikeasta tulosta ja oikeaan valtioon, ei ole mikään läpihuuto juttu. Asian selvittäminen vaatii syvällistä perehtymistä kyseisen yhtiön liiketoimintaan, kansallisiin ja kansainvälisiin siirtohinnoitteluperiaatteisiin sekä mm. vertailutietojen hakemista ja analysointia. Lisäksi kaikki nämä analyysit dokumentoidaan ja käydään läpi myös veroviranomaisten toimesta.

Massiivistenkin analyysien jälkeen voidaan päätyä tilanteisiin, joissa yrityksen ja veroviranomaisten näkemykset eroavat toisistaan sen suhteen, mihin maahan tulo ja siitä maksettava vero kuuluu. Arvoa synnyttävä toiminnan sijainnin määrittäminen konsernissa on toisinaan hyvin vaikeaa. Jokapäiväistä elämää on valitettavasti myös se, että erimielisyys syntyy samasta asiasta myös kahden eri maan veroviranomaisen välille kummankin ollessa omasta mielestään yhtä oikeassa.

Epäilen, että nämä ongelmat ratkeaisivat maakohtaisella raportoinnilla. Raportista pisti silmään myös toinen yksityiskohta. Raportissa todetaan, että projektitoimitusliiketoiminnassa liikesalaisuuksien paljastuminen maakohtaisessa raportoinnissa ei ole riittävä este maakohtaiselle raportoinnille. Eli kun yrityksellä on yksi projektitoimitus yhteen maahan, on täysin oikein vaatia yritystä kertomaan julkisesti maittain tuloksensa. Toisin sanoen yrityksen on paljastettava esimerkiksi kiinalaiselle kilpailijalleen, paljonko yritys saa katetta kyseisestä projektista. On vaikea nähdä mitä etua tällä saavutettaisiin – siis Suomen näkökulmasta. Kiinalaisille kilpailijoille tämä olisi tietysti tervetullutta tietoa.

Koska emme elä enää agraaritaloudessa, yhteiskuntamme ja taloutemme hyvinvointi syntyy yksinomaan yritystoiminnasta. Myös julkisen puolen työpaikat kustannetaan yritystoiminnasta syntyvällä lisäarvolla. Nykyisessä Suomen ja Euroopan taloustilanteessa jokaisen pitäisi olla huolissaan taloustilanteen kehityksestä. Miten käy taloudelliselle hyvinvoinnille Suomessa, jos yritystoiminta Suomessa vähenee?

Joku voisi sanoa, että juuri tästä syystä pitää vaatia lisää raportointia, lisää tietoa ja läpinäkyvyyttä verotuksen oikeellisuuden turvaamiseksi. Veroasiantuntijana olen sitä mieltä, että minkäänlainen raportointi ei koskaan voi turvata verotuksen oikeellisuutta. Ajatus on absurdi ja fundamentaalisesti väärä. Siihen voi uskoa vain sellainen, joka sivuuttaa totaalisesti valtio-opin keskeiset periaatteet. Verotuksen oikeellisuuden valvonta on lailla säädettyä viranomaistoimintaa, ja syystä. Muiden kuin lailla säädetyllä viranomaisvastuulla toimivien viranomaisten ei tule lähteä ottamaan kantaa verotuksen oikeellisuuteen yksittäisen verovelvollisen kohdalla. Silloin otetaan omiin käsiin lailla viranomaiselle säädetty tutkimis- ja tuomivalta.

Kokonaan toinen asia on se, jos yritys katsoo liiketoimintansa kannalta tarpeelliseksi kertoa sidosryhmilleen maksamistaan veroista. Raportointi auttaa yritystä julkisessa dialogissa ja kertomaan yritystoiminnan taloudellisista vaikutuksista yhteiskunnalle, jos tämä on sidosryhmille tärkeää. Minullakaan ei ole mitään läpinäkyvyyttä vastaan, päinvastoin.

En ole vain vielä pystynyt identifioimaan, että mikä on verojalanjälkiraportoinnista syntyvä lisäarvo yritykselle (ja sen seurauksena ympäröivälle yhteiskunnalle).Jos raportointi maksaa yritykselle useamman ihmisen vuosipalkan, niin ehkä mieluummin sammuttaisin tiedonjanoni muilla asioilla ja antaisin yritysten keskittyä ydinliiketoimintaansa. Jos yritys laittaisi nuokin rahat tutkimus- ja kehitystoimintaan, seuraisi siitä kaikille meille enemmän hyvää. Uskon, että tekemällä perusliiketoimintaa yritys tuottaa myös enemmän yhteiskunnalle.

Mikä sitten on sitä taloudellista lisäarvoa yhteiskunnalle? Yhteisöveron tuotto oli viime vuonna hieman yli 4 prosenttia kaikista valtion ja kuntien saamista veroista ja veroluonteisista maksuista. Yhteisöveroilla ei siis tätä yhteiskuntaa pyöritetä. Materiaalisesti merkittävät verot saadaan arvonlisäveroista ja yksityishenkilöiden tuloveroista. Keskitytään siis siihen, että meillä on sitä toimintaa, josta näitä verotuottoja syntyy.