- Aiheet
Verotarkastuksessa noudatettavat kolme sääntöä
Aikoinaan yrityksillä ei ollut tapana käyttää verokonsulttia apuna verotarkastuksen aikana. Ulkopuoliselle veroasiantuntijalle soitettiin siinä vaiheessa, kun postinjakaja oli tuonut alustavan verotarkastuskertomuksen. Tosin yritykset itsekin valmistautuivat verotarkastajien käyntiin lähinnä miettimällä, milloin tarkastajat vietäisiin ostoksille yrityksen henkilökuntamyymälään. Verotarkastuksen usein yllättävä tulos paljastui vasta alustavassa tarkastuskertomuksessa.
Haluan kuitenkin kertoa mieleeni jääneestä tapauksesta, kun pääsin nuorena konsulttina osallistumaan erään hyvin edistyksellisesti toimineen asiakkaani verotarkastukseen. Tuon ensimmäisen verotarkastukseni kokemuksia hyödynnän edelleen ja muistelen ihaillen asiakkaani malttia ja toimintatapaa. Tarina on tosi, mutta asiakasyrityksen toimialaa ja verokysymystä on muokattu.
Pääsin mukaan tarkastusprosessiin, kun asiakasyrityksen toimitusjohtaja soitti minulle kesken tarkastuksen. Yhtiö harjoitti maatalouskoneiden huoltotoimintaa ja ravihevosten kasvatusta. Kirjanpitäjä oli antanut verotarkastajille erinäisiä dokumentteja ja tehnyt erittelyjä toiminnan tuloista ja menoista. Nyt verotarkastajat olivat alkaneet esittää kysymyksiä konttorihenkilökunnan ajankäytöstä ja yhtiön ajoneuvojen käytöstä. Miksi tällaisia asioita kysyttiin? Miksi tarkastajat halusivat tarkan erittelyn yhtiön pankkilainoista? Kun arvelin, että tarkastajat todennäköisesti pyrkivät katsomaan ravitoiminnan TVL:n mukaan verotettavaksi harrastustoiminnaksi, kysymyslista muuttui järkeenkäyväksi. Kävimme yhdessä vastaukset läpi ja sovimme, että toimitusjohtaja on minuun yhteydessä, jos tarkastajilla on vielä lisäkysymyksiä.
Ja olihan niitä. Parin seuraavan päivän aikana keskustelimme toimitusjohtajan kanssa useasti.
Toimitusjohtajan noudattama sääntö numero 1 oli ”Älä vastaa, jollet ymmärrä kysymystä”.
Osa verotarkastajien kysymyksistä pyydettiin kirjallisesti ja osan kävimme läpi toimitusjohtajan kanssa puhelimessa ennen kuin hän vastasi verotarkastajille.
Sääntö numero 2 oli ”Vastaa vain varman tiedon pohjalta”.
Verotarkastus käsitteli muutaman vuoden takaisia tapahtumia, eivätkä kaikki yksityiskohdat olleet jääneet muistiin. Erityisesti eri vuosien tapahtumat sekoittuivat helposti keskenään.
Sääntö numero 3 oli ”Noudata sääntöä numero 1 ja 2 vaikka verotarkastajat haluaisivat alustavia vastauksia”.
Toimitusjohtajalta vaadittiin sitkeyttää ja malttia olla vastaamatta puutteellisilla tiedoilla, kun verotarkastajia alkoi selvästi harmittaa toimitusjohtajan muistamattomuus. Tuossa verotarkastuksessa osallistuin ensimmäistä kertaa myös verotarkastuksen loppukeskusteluun ja muistan hyvin verotarkastajien kitkerät kommentit toimitusjohtajan huonosta muistista.
Vaivannäkömme tarkastuksen aikana annettujen selvitysten ja vastusten hiomisessa ei ollut turhaa: yhtiö sai lopulta ns. puhtaan kertomuksen. Olimme osanneet muotoilla vastauksen oikein, ja verotarkastajat päätyivät ennakkoasenteensa vastaisesti hyväksymään yhtiön toimintatavan.
Tuo toimitusjohtaja oli aikaansa edellä, ja hänen noudattamansa säännöt ovat edelleen käyttökelpoiset, vaikka noista ajoista maailma on muuttunut melkoisesti: on muun muassa tullut matkapuhelimet, sähköpostit ja internet. Eikä kukaan enää käy verotarkastusta läpi käyttämättä veroasiantuntijaa.
