Vuokratulojen ilmoittamatta jättäminen törkeä veropetos

Taustaa

Vastaaja V oli vuosina 2006–2012 toiminut ulkomaisen yhtiön edustajana ja vastuuhenkilönä. Yhtiö oli omistanut Suomessa kiinteistön, joka oli vuosien aikana ollut vuokrattu useille vuokralaisille. Lisäksi V oli vuosina 2006–2008 tehnyt N Oy:n kanssa kiinteistön kaupasta kolme erillistä esisopimusta, joiden nojalla hän oli saanut toistuvaissuorituksia N Oy:ltä.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko vastaaja menetellyt tahallisesti jättäessään ilmoittamatta vuokratulot verottajalle. Lisäksi N Oy:ltä saatujen tulojen osalta oli myös kyse siitä, olivatko tulot ylipäänsä vuokratuloa. Verohyöty oli yhteensä 98 475,55 euroa.

N Oy:ltä saatujen tulojen osalta V on kiistänyt tulojen olevan vuokratuloja sillä perusteella, että kyseessä ovat olleet kiinteistökauppaan liittyvät viivästyskorot. Hovioikeuden mukaan kyseisten esisopimusten lausekkeiden oli katsottu vastaavaan sisällöltään sitä, mitä yleisesti sovitaan vuokranmaksusta, ja kuukausittaisten summien katsottiin vastaavan sen hetken käypää vuokratasoa. Koska N Oy:llä ei esisopimuksen tekohetkellä ollut kiinteistön kauppahinnan maksuvelvollisuutta, hovioikeus katsoi että suorituksia oli pidettävä korvauksena kiinteistön käytöstä (eli vuokrana) mahdollista kaupantekoa edeltävältä ajalta.

Veropetos ja sen törkeyden arviointi

Veropetosta pidetään törkeänä jos sillä tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, tai jos rikos tehdään erityisen suunnitelmallisesti, ja veropetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Törkeä veropetos edellyttää teon tahallisuutta.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että tahallisuudelle veropetosasioissa riittää, että henkilö tietää antamansa tiedot vääriksi tai tietää salaavansa jonkin tulolajin. Yleensä verovelvolliselle on asetettu selonottovelvollisuus tapaukseen liittyvän verolainsäädännön soveltumisesta. Ilmoitusvelvollisuuden kohteena oleva tuloerä voi olla poikkeuksellinen, harvinainen tai siihen liittyvä verosäännös voi olla tulkinnanvarainen, ja näillä seikoilla on vaikutusta tahallisuusarvioinnissa. Arviointiin vaikuttaa myös ilmoitusvelvollisen koulutustaso ja asema.

Hovioikeus katsoi, että V ei ole riittävässä määrin täyttänyt selonottovelvollisuuttaan, jolloin myös tahallisuusvelvollisuus täyttyy. V ei ollut tiedustellut asiaa Verohallinnolta. Lisäksi Verohallinto oli vuonna 2007 pyytänyt yhtiöltä selvitystä kiinteistön käytöstä. Selvityksessä oli lausuttu, että kiinteistö on laitettu myyntiin käyttökelvottomana, vaikka yhtiön pankkitilille oli tullut kiinteistöön liittyviä toistuvaissuorituksia. Myös salaamalla kiinteistöstä saatuja vuokratuloja ja antamalla väärää tietoa teon on katsottu ilmentävän tahallisuutta.

Menettelyn on katsottu täyttävän törkeän veropetoksen tunnusmerkistön. Tapauksessa katsottiin, että oikeudenmukainen seuraamus on 9 kuukautta vankeutta. Rangaistusta lieventävänä seikkana on katsottu se, että V on heti maksanut maksamatta olleet verot verottajan otettua häneen yhteyttä.

Ratkaisu muistuttaa siitä, kuinka ilmoittamatta jättämisen voidaan katsoa täyttävän törkeän veropetoksen tunnusmerkit. On todennäköistä, että Verohallinto on lähettänyt tapauksen syyteharkintaan nimenomaan väärien tietojen antamien vuoksi, koska veropetoksesta ei lähtökohtaisesti voida tuomita, jos verovelvollinen on pyrkinyt antamaan oikeat tiedot. Ratkaisussa korostuu lisäksi se, että myös ulkomailla asuvan verovelvollisen voidaan olettaa selvittävän Suomen verolainsäädäntöä, ja ulkomaisen yhtiön edustaja voi olla vastuussa ilmoittamisvelvollisuudesta ja tulla henkilökohtaisesti tuomituksi.

Päätös ei ole lainvoimainen.