Kaljalle IFRS-tilinpäätösstandardin kanssa – mutta minkä?

Kun ihmisiltä kysyy, minkä IFRS-tilinpäätösstandardin kanssa he haluaisivat lähteä oluelle, ovat suosikkeja yleensä IFRS 15 Myyntituotot asiakassopimuksista, IFRS 3 Liiketoimintojen yhdistäminen ja nykyään myös uusi IFRS 18 Tilinpäätöksen esittämistapa ja tilinpäätöksessä esitettävät tiedot.

Kenenkään valinta ei ole IAS 36 Omaisuuserien arvon alentumiset. Jos koko standardi mainitaan, niin toteamalla: ”Hmm. Onpa vaikea valita, mutta ei ainakaan IAS 36!”

Murheellisten laulujen standardi

Onko standardin maine huonona seurana ansaittu vai ovatko mielikuvat vääriä? On totta, että IAS 36 alkaa aina riidellä IFRS 16 Vuokrasopimukset kanssa, mutta se ei johdu siitä, että kumpikaan standardi olisi erityisen riidanhaluinen. Ne eivät vaan pärjää keskenään, koska IFRS 16 on niin vaikea mallintaa oikein arvonalentumistestauksessa.

Usein kuulee väitettävän, että 36 on pahanilmanlintu. Jos yrityksellä on jotain ongelmia, sen löytää usein norkoilemasta ulkona. 36:a pidetään myös ailahtelevaisena. Arvonalentumisia kirjataan milloin sattuu, eikä ainakaan silloin kun niitä odottaisi. Tämä ei ole standardin itsensä vika, vaan syypäitä tähän ovat standardin soveltajat, ei standardi itse.

Vain liikearvo jää

IAS 36 sääntelee arvonalentumisia ja arvonalentumistestausta. Arvonalentumisella tarkoitetaan tilannetta, jossa jonkin omaisuuserän tai omaisuuserien käyttöarvo tai käypä arvo [1] on alhaisempi kuin omaisuuserän tasearvo. Tällöin tasearvoa kirjataan pienemmäksi. Arvonalentumistestauksella tarkoitetaan käyttöarvon ja käyvän arvon suuruuden määrittämistä. Jos yrityksellä on taseessa liikearvoa tai aineettomia hyödykkeitä, joilla on määrittelemättömän pitkä elinikä, on testaus pakko tehdä vähintään kerran vuodessa.

Suurin osa tutustuu IAS 36:een IFRS 3 -standardin kautta. Kontrasti on aika suuri. IFRS 3:n yhteen jännittävään hetkeen, yrityskaupan toteutumiseen, keskittymisen sijasta IAS 36 on aika tavanomainen ja arkinen. IFRS 3 luo liikearvoa ja uusia aineettomia hyödykkeitä, mutta jättää ne jatkossa IAS 36:n huoleksi. Se taas on vastuuntuntoinen ja valmis huolehtimaan kolmosen jälkeen jättämästä liikearvosta vaikka (teoriassa) ikuisesti, koska liikearvosta ei tehdä poistoja.

36:n tuottamaa informaatiota pidetään vaikeasti tulkittavana. Väitetään, että arvonalentumisen kirjaaminen ei välttämättä kerro mitään uutta sijoittajille ja muille tilinpäätöstä hyödyntäville. Arvonalentumistestauksen liitetietojen perusteella ei ole helppoa arvioida, voiko arvonalentumistestauksen lopputulokseen luottaa.

Standardiparalle myös naureskellaan. Myönnän itsekin joskus irvailleeni siitä, että standardin laatija, joka on keksinyt vaatimuksen käyttää veroja edeltävää diskonttauskorkoa, on varmaan ylpeä luomuksestaan. Ei sekään ole standardin vika, vaan sen laatijoiden. Veroja edeltävien kassavirtojen ja diskonttauskoron käyttäminen käyttöarvon määrittämisessä on teoriassa hyvä idea, mutta käytännössä turhan mutkikasta. Onneksi tämä tulee tulevaisuudessa muuttumaan.

Tahdon sut, 36

Jotkut pelkäävät, että 36:n kanssa hengaileminen antaisi kuvan siitä, että jotain on vialla omassa liiketoiminnassa. Arvonalentuminen koetaan jotenkin noloksi. Standardin kanssa asioidaan mahdollisimman nopeasti ja toivotaan, että seuraava tapaaminen on vasta vuoden päästä.

Tämä on väärä mielikuva. Kaikkeen liiketoimintaan liittyy riskejä. Yrityskauppoihin, kuten moneen muuhunkin isoon investointiin, liittyy riskien lisäksi myös suuria mahdollisuuksia. Esimerkiksi laajentumiseen ulkomaille yrityskaupat ovat erinomainen väline. Suurien mahdollisuuksien kääntöpuolena on suuri epäonnistuminen. Jos yritykset eivät ottaisi riskejä, ei kasvuakaan tapahtuisi.

Arvonalentumistestausta pidetään epäluotettavana, mutta testauksen ytimessä on arvonmääritys, joka on luonteeltaan tulevaisuuteen suuntautuvaa. Se eroaa siis paljon monesta muusta tilinpäätösten erästä. Suuri osa tilinpäätöksestä nojaa jo tapahtuneisiin seikkoihin, joihin liittyvät asiat kerätään yritysten tietojärjestelmistä. Liikevaihto pohjaa myynteihin ja tilauksiin asiakkailta, kulut toteutuneisiin hankintoihin tai maksettuihin palkkoihin ja niin edelleen.

Lopuksi

Entä minä itse? Oma valintani ei ainakaan olisi IFRS 15. Pelkään, että en aivan ymmärrä kaikkia sen juttuja. IFRS 18:aan olisi kiva tutustua paremmin. Jos saisi valita kaksi standardia kaljaseuraksi, niin voisin hyvin valita IAS 36:n IFRS 3:n seuraksi. Niillä on paljon yhteistä. IFRS 3 tosin haluaa aina tilata ison samppanjapullon koko pöydälle, joten sen kanssa voi lähteä ulos vain viikonloppuisin tai isommalla porukalla.

Jos aihe tai muut IFRS-tilinpäätösstandardeihin liittyvät asiat kiinnostavat tai tarvitsette baariseuraa, olkaa rohkeasti meihin yhteydessä. Me PwC:llä autamme mielellämme kaikissa IFRS-tilinpäätösraportointiin liittyvissä kysymyksissä.

[1] Koko termi on käypä arvo vähennettynä myynnistä aiheutuneilla kuluilla.Koko termi on käypä arvo vähennettynä myynnistä aiheutuneilla kuluilla.

*Sisältää IFRS®-tilinpäätösstandardit, mukaan lukien IAS®-standardit, IFRIC®-tulkinnat ja SIC®-tulkinnat