KHO: Muutto Sveitsiin päätti verotuksen lykkääntymisen osakevaihtoa koskevassa tapauksessa
Korkein hallinto-oikeus antoi kesäkuussa ratkaisun osakevaihdon yhteydessä lykkääntyneestä verotuksesta ja sen laukeamisesta tilanteessa, jossa henkilö muutti EU:n ulkopuolelle Sveitsiin. Verovelvollinen oli yksityishenkilö, mutta ratkaisulla on laajempia vaikutuksia myös yritysverotuksen ja kansainvälisten yritysjärjestelyjen suunnitteluun.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) antoi kesäkuussa 2025 ratkaisun (KHO 2025:54) osakevaihdon yhteydessä lykkääntyneestä verotuksesta ja sen laukeamisesta tilanteessa, jossa henkilö muutti EU:n ulkopuolelle Sveitsiin. Verovelvollinen oli yksityishenkilö, mutta ratkaisulla on laajempia vaikutuksia myös yritysverotuksen ja kansainvälisten yritysjärjestelyjen suunnitteluun.
Tapauksessa henkilö oli tehnyt Suomessa osakevaihtoja vuonna 2015. Näissä järjestelyissä syntynyt luovutusvoitto ei tullut heti verotettavaksi, koska osakevaihdot täyttivät verotuksen lykkääntymisen edellytykset. Kyse on kuitenkin vain lykkääntymisestä. Jotta vero ei jäisi lopullisesti perimättä, sääntöjen mukaan vero tulee maksuun muun muassa silloin, jos verovelvollinen muuttaa EU:n ulkopuolelle, tai viimeistään, kun osakkeet myöhemmin luovutetaan.
Vuonna 2017 henkilö muutti Sveitsiin ja luovutti samana vuonna osan osakevaihdossa saamistaan osakkeista. Verohallinto oli katsonut, että osakevaihtoja voitiin tuolloin verottaa. Hallinto-oikeus kuitenkin kumosi verotuksen ja katsoi, ettei Suomi voi verottaa kyseistä luovutusvoittoa lainkaan. Osakevaihto oli tehty aikana, jolloin henkilö oli Suomessa yleisesti verovelvollinen ja Suomi sovelsi EU:n ja Sveitsin välistä liikkuvuussopimusta, jolloin kotipaikan siirron ei tulisi saattaa verovelvollista heikompaan asemaan kuin se oli lähtömaassa ollut.
KHO palautti kuitenkin asian hallinto-oikeuden arvioitavaksi, koska se oli eri mieltä liikkuvuussopimuksen tulkinnasta. Se ensinnäkin katsoi, ettei liikkuvuussopimus estänyt muuttovuonna luovutettujen osakkeiden verotusta. Verovelvolliselle jääneiden osakkeiden osalta keskeinen kysymys koski sitä, voitiinko verovelvollista pitää itsenäisenä ammatinharjoittajana, jolloin liikkuvuussopimus esti verottamisen. Lisäksi tulkinnanvaraista oli, tuliko olosuhteita arvioida muuttohetkellä vai vasta tämän jälkeen.
KHO katsoi, että muuttohetkeä tuli pitää ratkaisevana, eikä verovelvollisen toiminnan luonnetta voitu ratkaista vain kirjallisen näytön perusteella. Hallinto-oikeuden piti siis järjestää suullinen käsittely, jos verovelvollinen tätä vaati.
Päätöksestä on syytä pitää mielessä ainakin se, että vaikka EU:n yritysjärjestelydirektiivi ei estä verotuksen lykkäyksen päättymistä maastamuuton yhteydessä, EU:n ja kolmansien maiden väliset sopimukset – kuten Sveitsin liikkuvuussopimus – voivat vaikuttaa lopputulokseen. Verotuksen lykkäys ei ole pysyvä etu ja siihen liittyy riskejä, jotka voivat realisoitua esimerkiksi omistajan muuttaessa EU:n ulkopuolelle.
