KHO otti kantaa ulkomaisten sisaryhtiöiden välisen konserniavustuksen vähennyskelpoisuuteen Suomessa verotettavasta tulosta
Korkein hallinto-oikeus antoi elokuussa päätöksen konserniavustuksen symmetrisestä käsittelystä, ulkomaisten yhtiöiden syrjintäkiellosta ja sijoittautumisvapaudesta. Tapauksen tilanteessa avustuksen osapuolet eivät olleet konserniavustuslain edellyttämällä tavalla kotimaisia.
Korkein hallinto-oikeus antoi elokuussa päätöksen (KHO 2025:59), joka koski konserniavustuksen symmetristä käsittelyä, ulkomaisten yhtiöiden syrjintäkieltoa ja sijoittautumisvapautta tilanteessa, jossa avustuksen osapuolet eivät olleet konserniavustuslain edellyttämällä tavalla kotimaisia.
Luxemburgilaisten sisaryhtiöiden tarkoituksena oli tasata Suomessa verotettavaa tuloaan konserniavustusjärjestelmän puitteissa, ja yhtiöt olivat pyytäneet keskusverolautakunnalta ennakkoratkaisua konserniavustuksen vähennyskelpoisuudesta. Tapauksessa luxemburgilaiset osakeyhtiömuotoiset sisaryhtiöt harjoittivat Suomessa kiinteistöjen vuokraustoimintaa kukin omistamansa keskinäisen kiinteistöosakeyhtiön kautta. Yhtiöiden verotuksellinen asuinvaltio oli Luxemburg ja yhtiöt olivat Suomessa maiden välisen verosopimuksen ja elinkeinotuloverolain mukaan rajoitetusti verovelvollisia kiinteästä omaisuudesta saamiensa tulojen osalta. Yhtiöt eivät harjoittaneet liiketoimintaa Suomessa täällä olevasta kiinteästä toimipaikasta.
KHO otti kantaa siihen, täyttyykö konserniavustusjärjestelmän lähtökohtana oleva edellytys konserniavustuksen symmetrisestä käsittelystä eli edellytys siitä, että avustusta antavan yhtiön vähennyskelpoista menoa vastaa sen saajan veronalainen tulo. KHO on aikaisemmassa ennakkopäätöksessään (KHO 2003:79) katsonut, että edellytys täyttyy tilanteissa, joissa avustuksen antajana tai saajana on verosopimusvaltiossa asuvan ulkomaisen yhtiön Suomessa oleva kiinteä toimipaikka (sivuliike).
KHO katsoi, että huolimatta siitä, että konserniavustuksena annettavat varat olivat kertyneet antajayhtiölle tämän Suomessa harjoittaman vuokraustoiminnan tuotoista, ei tällaista avustusta ollut pidettävä verosopimuksessa tarkoitettuna kiinteästä omaisuudesta saatuna tulona, jota voitaisiin verottaa Suomessa. Koska avustuksen saajiksi nimetyillä sisaryhtiöillä ei ollut Suomessa kiinteitä toimipaikkoja, eivät konserniavustukset myöskään olleet verosopimuksessa tarkoitettua liiketuloa, jota voitaisiin verottaa Suomessa. Näin ollen edellytys konserniavustuksen symmetrisestä käsittelystä jäi täyttymättä ja konserniavustuksia ei KHO:n mukaan voitu vähentää antajansa verotettavasta tulosta.
KHO otti lisäksi kantaa verosopimuksen mukaiseen syrjintäkieltoon ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaiseen sijoittautumisvapauteen. KHO:n mukaan verosopimuksen mukainen syrjintäkielto ei estänyt sopimusvaltioita verottamasta eri valtiossa asuvia eri tavoin, eikä yleisesti ja rajoitetusti verovelvollisten erilainen verokohtelu ollut verosopimuksen vastaista.
Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan Suomen konserniavustusjärjestelmän edellytys avustuksen osapuolten kotimaisuudesta ei ole ristiriidassa sijoittautumisvapauden kanssa. Näin ollen KHO katsoi, että konserniavustuksen vähennyskelvottomuus ei ollut sijoittautumisvapauden vastaista.
KHO on yllä olevaan ennakkopäätökseen viitaten antanut vastaavan ratkaisun julkaisemattomassa päätöksessään (1735/2025). Asiassa oli kyse Yhdysvalloissa perustettujen, Suomessa kiinteistösijoitustoimintaa harjoittavien sisaryhtiöiden välisen konserniavustuksen vähennyskelpoisuudesta.
