Kilpailu julkisissa hankinnoissa lisääntyy – uusi hankintalaki voimaan 18.6.2026
Suomen julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö uudistui merkittävästi, kun hankintalain uudistukset tulivat voimaan kesäkuussa. Hallituksen esitykseen HE 2/2026 vp perustuva lakimuutos tuli voimaan 18.6.2026.
Suomen julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö uudistui merkittävästi, kun hankintalain uudistukset tulivat voimaan kesäkuussa. Hallituksen esitykseen HE 2/2026 vp perustuva lakimuutos tuli voimaan 18.6.2026.
Uudistuksen tavoitteet
Uudistuksen keskeisenä tavoitteena on lisätä kilpailua julkisissa hankinnoissa ja parantaa erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuihin. Julkisten hankintojen kokonaisarvo Suomessa on noin 38 miljardia euroa vuodessa, mutta kilpailu on ollut varsin vähäistä: noin 40 prosentissa kaikista kilpailutuksista tarjoajia on ollut enintään kaksi. Työ- ja elinkeinoministeriön tiedotteessa hankintalain uudistuksesta työministeri Matias Marttinen totesi, että ”saamme voimaan lukuisia pitkään kaivattuja ja erittäin merkittäviä parannuksia julkisten hankintojen valmisteluun ja kilpailun lisäämiseen”.
Keskeiset muutokset
Hankintojen jakaminen osiin
Keskeisimpinä muutoksena voidaan nähdä hankintojen jakaminen osiin (75 §), ns. yhden tarjouksen sääntö (125 §) ja sidosyksikköhankintojen tiukentaminen (15 §). Hankintojen jakamisella osiin (75 §) viitataan tilanteeseen, jossa EU-kynnysarvon ylittävät hankinnat on lähtökohtaisesti jaettava osiin tai kilpailutettava erikseen. Mikäli näin ei toimita, tulee menettely perustella hankinta-asiakirjoissa, hankintapäätöksessä tai erillisessä selvityksessä. Säännöksen taustalla on pyrkimys mahdollistaa pienten ja keskisuurten yritysten osallistuminen tarjouskilpailuun, mikä lisäisi annettujen tarjouksien määrää. Aiemmin hankintayksiköillä ei ole ollut velvoitetta jakaa hankintoja osiin, ja suuret kokonaishankinnat ovat käytännössä sulkeneet pienempiä toimijoita kilpailun ulkopuolelle. Uudistuksen myötä pienempikin yritys voi tarjota omaan ydinosaamiseensa kuuluvaa kokonaisuutta ilman, että sen tarvitsee hallita koko laajaa palvelu- tai tavarakokonaisuutta.
On syytä huomata, että hankinnan jakaminen osiin on eri asia kuin hankintalain 31 §:ssä tarkoitettu hankinnan kielletty pilkkominen. Hankinnan pilkkomisella tarkoitetaan hankinnan jakamista eriin tai hankinnan ennakoidun arvon laskemista tarkoituksellisesti hankintalain mukaisen kilpailuttamisvelvoitteen välttämiseksi. Hankinnan jakaminen osiin hankintalain 75 §:n mukaisesti tarkoittaa puolestaan suuren hankinnan jakamista pienempiin osiin siten, että useammat tarjoajat voivat osallistua tarjouskilpailuun, mikä parantaa erityisesti pk-yritysten osallistumismahdollisuuksia.
Tämä säännös tuli sovellettavaksi 1.10.2026 alkaen.
Yhden tarjouksen sääntö
Toinen merkittävä uudistus on ns. yhden tarjouksen sääntö (125 §). Jos avoimessa EU-kynnysarvon ylittävässä hankintamenettelyssä saadaan vain yksi tarjous, hankinta on pääsääntöisesti kilpailutettava uudelleen. Sääntö lähettää hankintayksiköille vahvan viestin: hankinta on valmisteltava niin, että se houkuttelee useampia tarjoajia. Käytännössä tämä kannustaa huolellisempaan markkinakartoitukseen, realistisempiin vaatimusmäärittelyihin ja tarjoajien kannalta selkeämpiin hankinta-asiakirjoihin. Uudelleenkilpailutusvelvoitteesta voidaan poiketa, mikäli hankintayksikkö on toteuttanut markkinakartoituksen tai jakanut hankinnan osiin, taikka mikäli siihen on erityisen painava syy. Yhden tarjouksen sääntö tulee voimaan 1.10.2026.
Sidosyksikköhankinnat
Sidosyksikköhankinnat ja sidosyksikön määritelmä ovat olleet kuuma puheenaihe, kun hallitus julkaisi hallitusohjelmansa, jossa todettiin tarve sidosyksikköjä koskevan sääntelyn kehittämiseen. Hallitusohjelmassa esitettiin sidosyksikön omistukselle vähimmäisomistusprosentti (10 %) mikä nostatti paljon keskustelua sidosyksikön määrittelystä. Hankintalain uudistuksen myötä tämä 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimus on otettu käyttöön. Vaatimus tulee merkittävästi muuttamaan sidosyksiköiden omistusrakennetta: Jatkossa osakeyhtiömuotoiselta sidosyksiköltä hankittaessa hankintayksikön on omistettava vähintään 10 prosenttia sidosyksiköstä. Vaatimus tulee voimaan siirtymäajan jälkeen 1.7.2027 ja tiettyjen terveydenhuollon sidosyksiköiden kohdalla vasta 1.7.2029. Vesi- ja jätehuolto on rajattu tämän muutoksen ulkopuolelle.
On tärkeää huomata, että uusi 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimus koskee ainoastaan osakeyhtiömuodossa toimivia sidosyksiköitä. Mikäli sidosyksikön toimintaa järjestettäisiin esimerkiksi osuuskunnan muodossa, vähimmäisomistusvaatimusta ei sovelleta. Tällöin on kuitenkin otettava tapauskohtaisesti huomioon muun muassa päätöksentekoon, sopimuksiin ja verotukseen liittyvät kysymykset, jotka voivat merkittävästi vaikuttaa vaihtoehtoisen yhtiömuodon toimivuuteen pitkällä tähtäimellä.
Hankintayksikön tulee irtisanoa osakeyhtiömuotoisen sidosyksikkönsä kanssa tehty sopimus, mikäli 10 prosentin omistusvaatimus ei täyty. Mikäli kuitenkin sopimuksen ennenaikaisesta päättämisestä aiheutuisi hankintayksikölle kohtuuttomia seurauksia tai sopimuksen irtisanomiseen liittyisi merkittäviä taloudellisia tai muita riskejä, hankintayksikkö voi HE 2/2026:n mukaisen sopimuskohtaisen pidemmän siirtymäajan nojalla hyödyntää olemassa olevaa sidosyksikkösopimustaan 30.6.2030 saakka. Tämän edellytyksenä on, että hankintayksikkö on tehnyt Valtiokonttorille ilmoituksen sopimuksen jatkamisesta viimeistään 30.9.2026 Valtiokonttorin asettamalla verkkolomakkeella. Poikkeus on yleinen ja toimialasta riippumaton. Tällaisina sopimuksina voidaan pitää erityisesti kriittisiä tietojärjestelmäsopimuksia (esim. potilastietojärjestelmät), sopimuksia joissa käsitellään arkaluonteisia tietoja, sekä tilanteita joissa sopimuksen päättäminen voisi vaarantaa kyberturvallisuuden. Mikäli hankintayksikkö ei ole tehnyt ilmoitusta määräaikaan 30.9.2026 mennessä, sen tulee irtisanoa sopimus päättymään yleisen määräajan puitteissa viimeistään 30.6.2027. Valtiokonttori julkaisee ilmoitukset verkkosivuillaan, mikä lisää läpinäkyvyyttä sidosyksikköjärjestelyihin.
Miten uudistus vaikuttaa hankintayksiköiden toimintaan?
Lainmuutos edellyttää hankintayksiköiltä aktiivisia toimenpiteitä toiminnan sopeuttamiseksi uusiin vaatimuksiin. Ensinnäkin hankintayksiköiden tulee arvioida olemassa olevat sidosyksikkösuhteensa ja varmistaa, että osakeyhtiömuotoisen sidosyksikön 10 prosentin vähimmäisomistusvaatimus täyttyy. Mikäli vaatimus ei täyty, hankintayksikön on harkittava vaihtoehtoisia järjestelyjä, kuten sidosyksikkösopimuksen päättämistä.
Sidosyksiköiden ja niiden omistajien tulee viimeistään nyt tarkastella sidosyksiköiden toiminnan taloudellisia mahdollisuuksia, mikäli sidosyksikköedellytykset eivät enää täyty. Yhtiö voi siirtyä jatkamaan toimintaansa markkinaehtoisesti julkisessa omistuksessa, omistajat voivat tehdä rakennemuutoksia siten, että 10 prosentin vähimmäisvaatimus täyttyy, tai yhtiö voidaan yrittää myydä toiselle markkinaehtoiselle toimijalle.
Hankintayksiköiden on tarkasteltava tulevia hankintojaan ja arvioitava, tulisiko hankinnat jakaa hankintalain 75 §:n mukaisesti osiin pk-yritysten osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi.
Yhden tarjouksen sääntö korostaa myös huolellisen hankinnan valmistelun merkitystä. Hankintayksiköiden tulee panostaa aiempaa enemmän markkinakartoituksiin, markkinavuoropuheluun sekä tarkoituksenmukaisten vaatimusmäärittelyjen laatimiseen, jotta hankinnat houkuttelevat useampia tarjoajia ja kilpailu toteutuu aidosti. Samalla hankinta-asiakirjat ja sisäiset hankintaprosessit on päivitettävä vastaamaan uuden lainsäädännön velvoitteita sekä huomioimaan muutokset hankinnan suunnittelussa, valmistelussa ja toteuttamisessa. Lisäksi hankintayksiköiden on huolehdittava uusista ilmoitusvelvollisuuksista.
Lopuksi
Kokonaisuutena hankintalain uudistus muuttaa julkisten hankintojen kilpailudynamiikkaa merkittävästi: osiin jakamisen velvoite avaa markkinoita pk-yrityksille, sidosyksikkösääntelyn kiristyminen tuo kilpailulle kokonaan uusia markkinoita, ja yhden tarjouksen sääntö pakottaa panostamaan hankintojen valmisteluun niin, että kilpailutukset tuottavat aitoa kilpailua. Hankintayksiköiden on valmistauduttava markkinakartoituksiin, suurten hankintojen osiin jakamiseen ja sidosyksikkösuhteiden uudelleenarviointiin, kun taas tarjoajille uudistus avaa uusia mahdollisuuksia.
