KVL: Saksalainen sijoitusrahasto ei rinnastunut kotimaiseen erikoissijoitusrahastoon – rahaston saamat osingot eivät lähdeverosta vapaita
Saksassa rekisteröidyn voittoa jakamattoman vaihtoehtorahaston ei katsottu rinnastuvan verovapauden edellytykset täyttävään kotimaiseen erikoissijoitusrahastoon. Rahaston suomalaisilta julkisesti noteeratuilta yhtiöiltä saamat osingot eivät näin ollen olleet Suomessa lähdeveroista vapaita.
Saksassa rekisteröidyn voittoa jakamattoman vaihtoehtorahaston ei katsottu rinnastuvan verovapauden edellytykset täyttävään kotimaiseen erikoissijoitusrahastoon. Rahaston suomalaisilta julkisesti noteeratuilta yhtiöiltä saamat osingot eivät näin ollen olleet Suomessa lähdeveroista vapaita.
Keskusverolautakunta (KVL) on 27.2.2026 antamassaan ennakkoratkaisussa (2026/6) ottanut kantaa saksalaisen erikoissijoitusrahaston verokohteluun Suomessa. Asiassa oli ratkaistavana, voitiinko saksalainen rahasto rinnastaa pääomien vapaa liikkuvuus huomioon ottaen verovapauden edellytykset täyttävään kotimaiseen erikoissijoitusrahastoon. Rahasto oli Saksan lainsäädännön mukaan perustettu AIFM-direktiivissä tarkoitettu vaihtoehtorahasto, jolla oli alle 30 osuudenomistajaa. Rahasto sai Suomesta osinkotuloa, eikä jakanut voittoa osuudenomistajilleen.
Olemme kirjoittaneet ulkomaisten rahastojen verotuksesta aiemmin muun muassa täällä.
Tuloverolain erikoissijoitusrahastojen verovapauden päämäärä on sijoituksista saatujen tulojen kaksinkertaisen verotuksen välttäminen (KHO 2022:138). Säännöksen verovapaus mahdollistaa kuitenkin verotuksen lykkäämisen, kunnes tuottoa jaetaan osuudenomistajalle. Verovapauden edellytyksenä onkin tuloverolain mukaan muun muassa se, että erikoissijoitusrahasto jakaa osuudenomistajilleen vuosittain vähintään kolme neljäsosaa tilikauden voitostaan pois lukien realisoitumattomat arvonnousut.
KVL katsoi, että siltä osin kuin rahaston saama tulo luettiin osaksi sen osuudenomistajien tuloa kertymisvuonna – joko jaetuksi voitoksi katsottavia tuloeriä tai Saksasta saatuja tuloeriä koskevan säännön perusteella – menettely oli rinnastettavissa tosiasialliseen voitonjakoon arvioitaessa tuloverolain edellytyksen täyttymistä. KVL:n mukaan rinnastusta ei kuitenkaan voitu tehdä siltä osin kuin luovutusvoittojen tai muiden hakijalle kertyneiden tuloerien verotus lykkääntyi ja tuloerät katsottiin Saksan lainsäädännön mukaan jaetuiksi hakijan osuudenomistajille vasta 15. verovuonna niiden realisoitumisesta.
Saksalaisen rahaston osuudenomistajien vuoden 2026 tuloon arvioitiin sisältyvän 33,61 prosenttia hakijalle samana vuonna kertyvästä voitosta pois lukien realisoitumattomat arvonnousut. Kun tuloverolaissa säädetty kolmen neljäsosan voitonjakoedellytys ei täyttynyt, KVL katsoi, ettei rahasto tästä syystä rinnastunut kotimaiseen erikoissijoitusrahastoon. KVL katsoi myös, ettei tuloverolain voitonjakoedellytystä voida pitää EU:n pääoman vapaan liikkuvuuden periaatteen vastaisena rajoituksena, jonka ainoastaan kotimaiset rahastot voisivat täyttää.
Päätös korostaa, että ulkomaisten rahastojen kannattaa arvioida mahdollisia veroseuraamuksia ennen Suomeen sijoittamista.
KVL:n ratkaisusta on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen, eikä se ole vielä lainvoimainen.
