OECD:n tuoreet tilastot keskinäisistä sopimusmenettelyistä kansainvälisten verokiistojen ratkaisemiseksi on julkaistu – Suomi suoriutunut kansainvälisessä vertailussa hyvin, tosin parantamisen varaa vielä on
OECD julkaisi marraskuun lopussa viimeisimmät tilastot keskinäisistä sopimusmenettelyistä (”Mutual Agreement Procedure”, ”MAP”), jotka kattavat käytännössä katsoen lähes kaikki maailman keskinäiset sopimusmenettelytapaukset. Tilastojen mukaan Suomi on erottunut edukseen nopeudellaan ja verovelvolliset ovat ainakin siirtohinnoitteluun keskittyvien sopimusmenettelyjen ylivoimaisia voittajia.
OECD julkaisi marraskuun lopussa viimeisimmät tilastot keskinäisistä sopimusmenettelyistä (”Mutual Agreement Procedure”, ”MAP”), jotka kattavat käytännössä katsoen lähes kaikki maailman keskinäiset sopimusmenettelytapaukset. Tilastojen mukaan Suomi on erottunut edukseen nopeudellaan ja verovelvolliset ovat ainakin siirtohinnoitteluun keskittyvien sopimusmenettelyjen ylivoimaisia voittajia.
OECD:n malliverosopimusta noudattavien verosopimusten 25 artiklan mukaan keskinäisessä sopimusmenettelyssä valtiot voivat verovelvollisen hakemuksesta neuvotella keskenään tulkinnallisista erimielisyyksistään sekä kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta, ellei erimielisyys ratkea yksipuolisin toimin. Keskinäistä sopimusmenettelyä voidaan käyttää käytännössä kaikissa tilanteissa, joissa verosopimuksen tulkintaan liittyvä erimielisyys johtaa kaksinkertaiseen verotukseen. Erityisen paljon sitä käytetään siirtohinnoittelukysymyksissä.
Vuonna 2020 aloitettiin 39 siirtohinnoitteluun liittyvää menettelyä ja 35 muihin asioihin liittyvää menettelyä. Siirtohinnoitteluasioista ratkaistiin 15 ja muista 17. Jono siis kasvoi olennaisesti vuoden aikana.
OECD:n tilastojen mukaan Suomi on kuitenkin kansainvälisesti verrattuna nopea ratkaisemaan sopimusmenettelytapauksensa. Vuonna 2016 tai sen jälkeen alkaneiden prosessien ratkaiseminen kestää Suomessa keskimäärin alle puolitoista vuotta. Kun tilannetta verrataan merkittävimpiin sopimusmenettelyvastapuoliin (Ruotsi, Saksa, Italia, Espanja), niin Suomi selvittää siirtohinnoitteluun liittyvät prosessit joitain kuukausia vertailuryhmää nopeammin, mutta jää toisaalta hieman jälkeen muissa asioissa.
Tilastojen valossa siirtohinnoitteluasioista yhdeksän kymmenestä prosessista päättyy suotuisaan ratkaisuun – joko valtioiden välisenä sopimuksena tai yksipuolisena ratkaisuna. Menestysprosentti vaihtelee vertailumaissa olennaisesti. Lähes vastaaviin lukuihin päästään esimerkiksi Espanjassa ja Italiassa, kun Saksassa ja Ruotsissa jäädään olennaisesti alhaisempiin lukuihin.
Miten Suomen käy jatkossa?
Muissa kuin siirtohinnoitteluasioissa tilasto on kirjavampi ja suotuisa ratkaisu syntyy vain noin kahdessa kolmasosassa tapauksista, mikä vastaa karkeasti myös vertailumaiden prosenttia. Ruotsissa päästään suotuisaan ratkaisuun lähes 80 %:ssa tapauksista. Kotimaisista tapauksista jopa 24 %:ssa evättiin pääsy sopimusmenettelyyn.
Siirtohinnoittelun kannalta jää mielenkiintoiseksi seurata vaikuttaako siirtohinnoitteluoikaisusäännökseen tuleva muutos tilastoihin jatkossa. Olemme kirjoittaneet muutoksesta Litigaationurkassamme syyskuussa sekä joulukuussa. Muutoksella pyritään mm. siihen, että kansallinen lainsäädäntö sallisi OECD:n siirtohinnoitteluohjeiden soveltamisen kaikessa laajuudessa. On mahdollista, että Verohallinnolle muutoksen myötä tulevat laajemmat valtuudet määritellä, sivuuttaa ja korvata tehtyjä oikeustoimia johtavat vaikeampiin tulkintaerimielisyyksiin.
Jää siis nähtäväksi, pystyykö Suomi pitämään vuoden 2020 hyvästä tuloksesta kiinni myös jatkossa.
