Oliko Trumpin ilmastomuutosta koskevissa puheissa sittenkin järki mukana?
Ison kuvan näkee paremmin etäältä. PwC:n globaali Energy, Utilities & Resources (EU&R) -toimialakonferenssi järjestettiin tänä vuonna Abu Dhabissa. Satoja toimialakollegoita ja asiakkaita yhteen tuonut tilaisuus tarjosi tälläkin kertaa erinomaisen näköalapaikan ja sparrailufoorumin energiatoimialan markkinatilanteeseen ja tuleviin kehityskulkuihin – ja samaan aikaan toisaalla Trumpin ilmastopuheisiin taisi viimein löytyä järkevältä kuulostava peruste.
Ison kuvan näkee paremmin etäältä. PwC:n globaali Energy, Utilities & Resources (EU&R) -toimialakonferenssi järjestettiin tänä vuonna Abu Dhabissa. Satoja toimialakollegoita ja asiakkaita yhteen tuonut tilaisuus tarjosi tälläkin kertaa erinomaisen näköalapaikan ja sparrailufoorumin energiatoimialan markkinatilanteeseen ja tuleviin kehityskulkuihin – ja samaan aikaan toisaalla Trumpin ilmastopuheisiin taisi viimein löytyä järkevältä kuulostava peruste.
Tilaisuuden teema, ”Energy resilience and Decarbonisation”, kiteyttää hyvin toimialan tilanteen ja lähitulevaisuuden näkymän. Huoltovarmuus ja se, mihin teollisuudella, kuluttajilla ja yhteiskunnalla on varaa, määrittää maisemaa. Uusiutuvat ja hiilivapaat ratkaisut jatkavat kasvua, mutta pääasiassa vain siellä, missä ne ovat kaupallisesti kilpailukykyisiä. Fossiiliset polttoaineet ovat saaneet merkittävästi jatkoaikaa, ja niillä näyttää olevan vielä pitkään tärkeä rooli talouden moottorina ja vihreän siirtymän sillan kannakkeena.
Energiamarkkinoiden tulevaa kehitystä raamittavat pitkälti geopolitiikka sekä kahden suurvallan risteävät intressit. Kiina on fossiilisten polttoaineiden osalta (hiili pois lukien) täysin riippuvainen tuonnista, mikä on maan kannalta valtava riskitekijä ja kasvun uhka. Kiinan taloudelliset intressit ja geopoliittisen aseman vahvistaminen rakentuvat energian osalta transition kiihdyttämiseen. Kiinalla on johtava asema lähes kaikissa keskeisissä uusissa teknologioissa, minkä lisäksi maa dominoi suurinta osaa energiatransition kannalta kriittisistä raaka-aineista. Energiatransition kiihdyttäminen vahvistaa Kiinan taloutta ja sen asemaa geopoliittisena suurvaltana.
Yhdysvallat on puolestaan vuosikymmenten aikana rakentanut vahvan aseman öljy- ja kaasumarkkinoilla. Maa pelaa oman tuotantokapasiteetin, teknologioiden ja jakeluketjujen osalta vahvoilla korteilla. Trump haluaa sitoa Euroopan energiatulevaisuuden Yhdysvaltojen intressipiiriin ja varmistaa pitkäaikaisen kysynnän muun muassa LNG-tuotannolleen. Tässä pelissä Trumpin hallinnon ilmastoon liittyvät väitteet ovat osa diilintekemisen dynamiikkaa.
Me Euroopassa ja Suomessa olemme saaneet kokea valitettavan brutaalilla tavalla sen, miten riippuvaisia olemme tuontienergiasta ja sitä toimittavien tahojen toiminnasta, ja kuinka vaikeaa tästä riippuvuudesta on pyristellä irti. Lienee paikallaan kysyä, miten riippuvuutta ja siitä seuraavaa riskiä voisi hajauttaa aiempaa paremmin. Uusiutuvat energialähteet ovat tässä merkittävässä roolissa paikallisuutensa ja ilmastovaikutustensa vuoksi. Uusiutuvan arvoketjun osalta lisäämme kuitenkin riippuvuuttamme Kiinan suuntaan teknologioiden ja raaka-aineiden kautta. Toisaalta öljyllä ja kaasulla on vielä pitkään tärkeä rooli energiaportfoliossamme. Mihin ilmansuuntaan ja kuinka pitkälle meidän tulisi nojata tuonnin osalta?
Näyttää ilmeiseltä, että meidän – Euroopan ja Suomen – kannattaa pelata samaan aikaan kaksilla – tai useammillakin – korteilla. Suurin riski olisi se, että syvenevän blokkijaon seurauksena ajautuisimme tilanteeseen, jossa paine oman puolensa valitsemiseen kasvaa, ja energiasalkun hajauttaminen ei enää onnistuisi. Hallittu energiatransitio on meidän ja ilmaston kannalta paras tie eteenpäin.
