Vaihtoehtorahasto- ja sijoitusrahastouudistus etenee

Hallitus ehdottaa muutoksia vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin (AIFML) ja sijoitusrahastolakiin EU:n rahastosääntelyn kohdennetun muutosdirektiivin täytäntöönpanemiseksi. Tavoitteena on ajantasaistaa ja yhtenäistää sääntelyä, vahvistaa sijoittajansuojaa sekä parantaa markkinoiden toimivuutta.

Lue tiivistelmä

Hallitus ehdottaa muutoksia vaihtoehtorahastojen hoitajista annettuun lakiin ja sijoitusrahastolakiin. Tavoitteena on ajantasaistaa ja yhtenäistää sääntelyä, vahvistaa sijoittajansuojaa sekä parantaa markkinoiden toimivuutta.
Muutokset koskevat maksuvalmiuden hallintaa, lainanantorahastoja ja lainojen alullepanoa, ulkoistamista ja raportointia sekä säilytysyhteisöjä ja arvopaperikeskuksia. Samalla kiinteistörahastolaki kumottaisiin.
Valinnat painottavat kilpailukyvyn edistämistä ja yhtenäistä eurooppalaista pelikenttää lisäämättä kuitenkaan tarpeettomasti kansallista sääntelyä.
Muutokset lisäävät läpinäkyvyyttä ja yhdenmukaistavat käytäntöjä, mutta tuovat kertaluonteisia ja jatkuvia hallinnollisia kustannuksia.

Sääntelykokonaisuus selkeyttää maksuvalmiuden hallintaa, ulkoistamista ja raportointia, mahdollistaa säilytysyhteisön nimeämisen toiseen ETA-maahan tietyin edellytyksin ja luo kansallisen kehikon lainanantorahastoille. Samalla kiinteistörahastolaki kumottaisiin ja sen aineellinen sääntely siirrettäisiin AIFML:n uuteen lukuun.

Keskeiset muutokset

Maksuvalmiuden hallinta: harmonisoitu työkalupakki ja valvojan valtuudet

Lakiin tulevat yhdenmukaistetut maksuvalmiuden hoidon keinot eli likviditeetinhallintavälineet kuvataan uudessa AIFML:n 8 luvun 6 a §:ssä ja sijoitusrahastolain 5 luvun 4 §:ssä. Finanssivalvonta on 8.12.2025 julkaissut näkemyksiään maksuvalmiuden hoidon keinojen valinnasta, käytöstä ja sääntöihin kirjaamisesta sekä ilmoitus- ja raportointikäytännöistä. EU:n komissio on 17.11.2025 hyväksynyt tekniset sääntelystandardit sijoitusrahastoille ja vaihtoehtorahastoille. Ennen 16.4.2026 perustetuille rahastoille on vuoden siirtymäaika, joten tarkemmat vaatimukset sitovat niitä 16.4.2027 alkaen. Finanssivalvonta kuitenkin suosittaa huomioimaan vaatimukset jo nyt keinoja käyttöönotettaessa.

Edellä mainituissa laeissa kuvattuja likviditeetinhallintavälineitä ovat:

merkintöjen, takaisinnostojen ja lunastusten keskeytys (poikkeustilanteissa)
lunastusrahoitus
ilmoitusajan pidentäminen
lunastusmaksu
joustava hinnoittelu
kaksoishinnoittelu
diluutiosuojamaksu
apporttina tehty lunastus (vain ammattimaisille sijoittajille)
varojen uudelleenjärjestely (poikkeustilanteissa).

Suljettuja vaihtoehtorahastoja lukuun ottamatta kullekin rahastolle on valittava vähintään kaksi keinoa. Pelkästään joustava hinnoittelu (5) ja kaksoishinnoittelu (6) eivät kuitenkaan yhdessä täytä kahden keinon vaatimusta. Rahastot voivat käyttää listan ulkopuolellakin olevia keinoja, mutta niitä ei oteta huomioon arvioitaessa sitä, täyttyykö kahden valitun keinon minimiedellytys.

Finanssivalvonta korostaa, että keinojen on oltava yhteensopivia rahaston sijoitusstrategian, maksuvalmiusprofiilin ja lunastuspolitiikan kanssa ja että käyttö perustuu osuudenomistajien etuun. Lisäksi keinojen tehokas käyttö edellyttää operatiivisia ja hallinnollisia valmiuksia (mukaan lukien tietojärjestelmät), ja tieto rahastokohtaisista keinoista on toimitettava Finanssivalvonnalle sen tarkentaman ilmoitustavan mukaisesti.

Keskeytys ja varojen erottelujärjestely ovat poikkeuskeinoja, joita voidaan käyttää kaikissa rahastoissa vain poikkeuksellisissa oloissa osuudenomistajien edun niin vaatiessa. Muiden keinojen osalta Finanssivalvonta pitää tarkoituksenmukaisena, että tietyt välineet (kuten joustava hinnoittelu) voivat soveltua myös tavanomaisiin olosuhteisiin likviditeettikustannusten oikeudenmukaiseen kohdistamiseen. Poikkeustilanteissa käyttöön otettavista tai käytöstä poistettavista keinoista on ilmoitettava Finanssivalvonnalle, ellei toimi kuulu rahaston sääntöjen mukaiseen tavanomaiseen liiketoimintaan.

Rahaston säännöissä on selkeästi ilmoitettava valitut keinot (2–8), niiden toiminta ja täsmälliset käyttöedellytykset. Varojen erottelujärjestelyä ei välttämättä tarvitse kuvata säännöissä, mutta sen käyttöönotosta ja vaikutuksista on tiedotettava osuudenomistajia. Finanssivalvonta muistuttaa, että käyttöedellytys on aina osuudenomistajien etu. Joissakin rahastoissa oleva ilmaus, kuten ”muu painava syy”, ei jatkossa kelpaa maksuvalmiuden hoidon keinojen aktivoinnin perusteeksi.

Lainanantorahastot ja lainojen alullepano: kansallinen kehikko

AIFML:iin lisätään luku lainanantorahastoista ja lainojen alullepanosta. Keskeistä on:

Määritelmä ja soveltamisala: Lainan alullepano voi olla suoraa tai välillistä. Kehikko koskee rahastoja, joissa lainat ovat keskeinen strategia tai ylittävät puolet varoista.
Luottoriskin hallinta: vaaditaan toimintaperiaatteet, menettelyt ja prosessit luotonmyöntöön, luottoriskin hallintaan ja salkun seurantaan.
Hajautus ja rajat: muun muassa 20 prosentin raja yksittäiselle lainanottajalle rahoitusalatoimijoihin ja rahastoihin kohdistuvissa lainoissa.
Vivutuksen rajat ja laskenta: vivutusta rajataan 175 prosenttiin (avoimet rahastot) ja 300 prosenttiin (suljetut rahastot) sekä laskentaa täsmennetään.
Tuottojen kohdistaminen ja kulut: kulujen ilmoittamista sijoittajille täsmennetään.
Riskin säilyttäminen: vähintään viisi prosenttia kunkin lainan arvosta on säilytettävä rahastossa.
Suhteellisuus osakaslainoissa: Jos osakaslainojen yhteisnimellisarvo on enintään 150 prosenttia rahaston pääomasta, tietyt lainanantorahastoja koskevat velvoitteet eivät sovellu. Yleinen velvollisuus toimia rahaston ja osuudenomistajien edun mukaisesti sekä varmistaa markkinoiden häiriötön toiminta kuitenkin säilyy.
Rakenne: Lainanantorahasto on pääsääntöisesti suljettu. Avoin rakenne sallitaan vain, jos maksuvalmiusriskin hallinta on yhteensopiva strategian ja lunastuspolitiikan kanssa.

Ulkoistaminen ja white label

Ulkoistamista yhdenmukaistetaan sijoitusrahasto- ja vaihtoehtorahastokehyksissä. Esityksen myötä luovutaan ”merkittävän toiminnon” käsitteestä, ja ilmoitusvelvollisuus sidotaan liitteissä määriteltyihin tehtäviin ja sallittuihin palveluihin. Raportointi laajenee kattamaan myös edelleen ulkoistamisen, sopimusten ajankohdat, valvontajärjestelyt sekä salkunhoito- ja riskienhallintatehtävien ulkoistamisen yksilöinnin. White label -järjestelyihin tuodaan eturistiriitojen hallinnan erityissäännöt ja ilmoitusvelvollisuus.

Raportointi ja tiedonanto

AIFM-raportteihin lisätään varojen ja positioiden tunnisteita, tarkennettu riskiprofiili sekä vivutuksen kokonaismäärä. Lisäksi ulkoistuksista annettavaa tietoa laajennetaan. Sijoitusrahastopuolelle tuodaan uusia pykäliä, joilla luodaan vaihtoehtorahastoraportointia vastaava valvontaraportoinnin kehikko (muun muassa vivutus- ja likviditeettimittarit, likviditeetinhallintavälineiden käytön raportointi ja delegointiketjut).

Säilytysyhteisöt ja arvopaperikeskukset (CSD)

Finanssivalvonta voi tietyin edellytyksin sallia säilytysyhteisön nimeämisen toiseen ETA-maahan. Lisäksi sääntely täsmentää CSD:n asemaa säilytysketjussa:

Liikkeeseen laskevan CSD:n palvelu ei ole säilytystoimintojen ulkoistamista.
Sijoittavana arvopaperikeskuksena toimivan CSD:n palvelu katsotaan säilytystoimintojen ulkoistamiseksi, mikä tuo vaatimuksia säilytysyhteisön due diligence- ja valvontavelvoitteisiin.

Finanssivalvonnalle annetaan lisäksi velvollisuus ilmoittaa toiseen ETA‑valtioon ja ESMA:lle havaitsemistaan toiseen valtioon sijoittautuneen säilytysyhteisön sääntelyrikkomusepäilyistä sekä vastaanottaa vastaavia ilmoituksia.

Kiinteistörahastolain siirto vaihtoehtorahastokehikkoon

Kiinteistörahastolaki kumotaan ja aineelliset säännökset siirretään AIFML:n uuteen lukuun. Seuraamuskehikko yhdenmukaistetaan AIFML:n kanssa, ja tekniset viittaukset päivitetään. Ratkaisu selkeyttää jaottelua sijoitusrahastolain ja AIFML:n tarkoittamien rahastojen välillä ilman olennaisia aineellisia muutoksia kiinteistörahastojen ytimeen.

Jäsenvaltio-optiot

Esitys hyödyntää direktiivin salliman liikkumavaran valikoidusti. Keskeiset optiot ovat:

Säilytysyhteisöpoikkeus: mahdollisuus nimetä säilytysyhteisö toiseen ETA-maahan tapauskohtaisen arvioinnin perusteella.
Uudet sallitut palvelut: Vaihtoehtorahastojen hoitajille ja rahastoyhtiöille sallitaan uusia liitännäis- ja muita palveluja (muun muassa toimeksiantojen vastaanotto ja välittäminen, viitearvojen hallinnointi, luotonhallinnointipalvelut vaihtoehtorahastoille). Edellytyksenä on eturistiriitojen asianmukainen hallinta.
Kuluttajalainoitus sallitaan vaihtoehtorahastoissa EU-kehyksen puitteissa ja niihin sovelletaan erillistä kuluttajaluottosääntelyä.

Valinnat painottavat kilpailukyvyn edistämistä ja yhtenäistä eurooppalaista pelikenttää lisäämättä kuitenkaan tarpeettomasti kansallista sääntelyä.

Aikataulu ja siirtymät

Lait on tarkoitus saattaa voimaan 16.4.2026, jolloin soveltaminen alkaa. Osa valvontaraportoinnista alkaa 16.4.2027. Lainoja alullepanneille vaihtoehtorahastoille säädetään siirtymäsäännökset (muun muassa vivutus- ja sijoitusrajojen sekä suljetun rakenteen soveltaminen), joilla suojataan epälikvidien lainasalkkujen hoitoa. Siirtymä päättyy lopullisesti 16.4.2029.

Vaikutukset rahastoalalla

Muutokset lisäävät läpinäkyvyyttä ja yhdenmukaistavat käytäntöjä, mutta tuovat kertaluonteisia ja jatkuvia hallinnollisia kustannuksia erityisesti likviditeettityökalujen käyttöönotossa ja sääntömuutoksissa, ulkoistusten raportoinnissa ja valvonnassa sekä riskiraportoinnissa ja vivutuksen mittaamisessa.

Vastapainoksi:

Likviditeettikehikko parantaa kykyä vastata markkinastressiin ja selkeyttää valvontaa myös rajat ylittävissä tilanteissa.
Lainanantorahastosääntely mahdollistaa toiminnan skaalautumisen ja voi laajentaa yritysrahoituksen kanavia.
Uudet sallitut palvelut tukevat mittakaavaetuja ja liiketoiminnan monipuolistamista.