IFRS® Tilinpäätösraportointi* valokeilassa: IFRS-konversio – miksi se kannattaa ja mitä se vaatii
Mikä ihmeen IFRS®? -blogisarjan kolmannessatoista osassa Tuomas Gulentz valottaa IFRS-konversion vaatimuksia ja mahdollisuuksia.
Mikä ihmeen IFRS®? -blogisarjan kolmannessatoista osassa Tuomas Gulentz valottaa IFRS-konversion vaatimuksia ja mahdollisuuksia.
Vaikka moni saattaa vielä olla lomatunnelmissa näin elokuun alkupuoliskolla, finanssimaailma ei ole levännyt. Korkojen laskiessa muutaman vuoden hiljaiseloa viettänyt kotimainen listautumismarkkina alkaa näyttää taas elonmerkkejä. Katsauksessamme suomalaiseen yrityskauppamarkkinaan vuoden ensimmäisellä puoliskolla totesimme, että sijoittajien luottamus talouteen on pikkuhiljaa palautumassa, ja toisen kvartaalin alussa saatiinkin päätökseen kaksi listautumista, jotka molemmat herättivät paljon mielenkiintoa sijoittajien keskuudessa. Loppuvuoden osalta nähtäväksi jää, säilyvätkö osakemarkkinat vakaina ja onko sijoittajien luottamus todella palautunut. Monet yritykset pohtivat tälläkin hetkellä mahdollista listautumista sopivaa hetkeä odotellen. Yksi listautumisedellytyksistä Helsingin pörssissä (kuten muillakin säännellyillä markkinapaikoilla) on kansainvälisesti hyväksyttyjen IFRS-tilinpäätösstandardien mukainen raportointi.
Listautuminen on vain yksi syy raportoida IFRS-tilinpäätösstandardien mukaan
Vaikka listautuminen ei olisi mielessä, siirtyminen IFRS-tilinpäätösstandardeihin tuo usein mukanaan muitakin hyötyjä. Esimerkiksi kansainvälisen rahoituksen hankkiminen helpottuu huomattavasti, sillä IFRS-tilinpäätösstandardien mukainen raportointi tekee yhtiöistä vertailukelpoisia kansainvälisesti. Eri maiden välisiin paikallisiin kirjanpitostandardeihin saattaa sisältyä merkittäviäkin eroavaisuuksia, eikä raportointi aina ole läpinäkyvää. Kun raportointi on IFRS-tilinpäätösstandardien mukainen, voivat sijoittajat vertailla yhtiöitä keskenään saman toimialan sisällä ja tehdä päätöksiä näiden lukujen pohjalta. Toki yritys voi myös itse vertailla suoriutumistaan kansainvälisiin verrokkeihin nähden. Myös rahoituksen kustannus saattaa laskea, sillä raportointi on läpinäkyvämpää ja näin ollen vähentää sijoittajan riskiä. Lisäksi olen huomannut, että moni sijoittaja arvostaa myös IFRS-tilinpäätösraportoinnin mukanaan tuomaa ”laatuyhtiön” leimaa.
IFRS-tilinpäätösraportointiin siirtyminen saattaa myös parantaa sisäistä laskentaa ja raportointia. Usein tiedon laatu ja luotettavuus paranevat jo uusien mahdollisten IFRS-tilinpäätösraportointiin soveltuvien järjestelmien käyttöönoton myötä. Kun tilinpäätöstä varten laaditaan yksityiskohtaisia laskelmia ja täytetään standardien vaatimuksia, saattaa sivutuotteena syntyä tietoa, jota johto voi käyttää päätöksenteon tukena: voi esimerkiksi paljastua tarkempaa tietoa kustannuslaskennan tarpeisiin, ja piilossa olleet vastuut ja velat tulevat konkreettisesti osaksi yrityksen tasetta. Harkinnanvaraisista eristä vaaditaan tilinpäätöksessä myös johdon kirjoitettua analyysiä, joka pakottaa lähestymään asiaa sisäisen laskennan näkökulmasta – esimerkiksi selvittämään, mikä on rahoituksen todellinen kustannus ja rahan aika-arvo. Käypien arvojen käytön lisääntymisen myötä tase palvelee ulkoisten sidosryhmien lisäksi myös yritystä itseään paremmin.
IFRS-tilinpäätösraportointi tuo mahdollisuuksia ja vaatii muutoksia prosesseihin
IFRS-tilinpäätösstandardit tuovat hyötyjä niitä soveltavalle yhtiölle, mutta ne tuovat mukanaan myös kustannuksia esimerkiksi lisääntyneen työmäärän, uusien järjestelmien ja henkilökunnan koulutuksen myötä. Elämä IFRS-tilinpäätösraportoijana vaatii taloushallinnolta, henkilöstöltä sekä järjestelmiltä enemmän kuin Suomen kansallisen sääntelyn (”FAS”) mukaan raportoiminen.
IFRS-tilinpäätösstandardeissa on FAS:iin verrattuna yleensä hyvinkin yksityiskohtainen soveltamisohjeistus, ja mahdollinen harkinnanvaraisuus on pienempää. Toisaalta IFRS-tilinpäätösstandardit painottavat enemmän liiketoiminnan todellista luonnetta oikeudellisen muodon sijaan, jolloin tulkintakysymyksiä voi nousta yllättävistäkin aiheista. IFRS-tilinpäätösraportointi voi myös luoda tarvetta miettiä yhtiön nykyisiä sopimus- ja palkitsemisjärjestelyitä ja yhdenmukaistaa sopimuspohjia mahdollisuuksien mukaan. Liitetietovaatimukset ovat huomattavasti FAS:ia kattavammat. Lisäksi IFRS-tilinpäätösstandardit vaativat taustalle tietyn tyyppisiä ohjelmistoja, jotta standardien vaatimusten mukaisten tietojen ylläpito ja raportointi on ylipäätään mahdollista.
IFRS-tilinpäätösstandardit päivittyvät myös suhteellisen nopeaa tahtia, ja yrityksen on sopeuduttava uusiin standardeihin. Tällä hetkellä tuloaan tekee tilinpäätöksen esittämistä koskeva IFRS 18 -standardi, joka korvaa vanhan IAS 1 -standardin.
IFRS-tilinpäätösstandarit sääntelevät tarkemmin, mutta johtavat parempaan informaatioon
Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että IFRS nojaa enemmän käypiin arvoihin, kun taas FAS:in lähtökohtana on hankintameno. FAS:ista tuttua varovaisuuden periaatetta ei IFRS-tilinpäätösstandardeissa tunnisteta, vaan liian pieni arvostus on yhtä virheellinen kuin liian suuri arvostus. Käypien arvojen myötä IFRS-tilinpäätösstandardien painopiste on enemmän taseessa kuin tuloslaskelmassa. IFRS-tilinpäätösraportointi palvelee ennen kaikkea sijoittajia. Diskonttaaminen tulee tutuksi IFRS-maailmassa, sillä yli 12 kuukauden päästä saatavat ja maksettavat kassavirrat tulee lähtökohtaisesti diskontata nykyhetkeen, mikä antaa oikeamman kuvan yrityksen tosiasiallisesta tilasta.
Yksittäisinä nostoina isoimpia eroja IFRS:n ja FAS:in välillä aiheuttavat esimerkiksi seuraavat erät:
- IAS 36: liikearvon arvonalentumistestaus vuosipoistojen sijaan,
- IFRS 2: osakeperusteisten maksujen kirjaaminen,
- IFRS 9: rahoitusinstrumenttien luokittelu ja arvostaminen,
- IFRS 15: myyntituottojen kirjaaminen sekä
- IFRS 16: yhtiön lähes kaikki vuokrasopimukset esitetään taseella
Suunnittelu ja asiantunteva kumppani ovat onnistuneen konversion kulmakiviä
Lähtökohtana IFRS-konversiossa on tärkeä hahmottaa, mitä projektilla tavoitellaan. Olen huomannut, että dokumentaatioon liittyvät vaatimukset voivat vaihdella tavoitellun lopputuloksen ja mahdollisen markkinapaikan mukaan. Alkuun on ymmärrettävä, mitkä ovat merkittävimmät erot IFRS-tilinpäätösstandardien ja nykyisten kirjanpitoperiaatteiden välillä, ja miltä yhtiön luvut näyttäisivät IFRS-tilinpäätösstandardien mukaan raportoituna isossa kuvassa. Tässä vaiheessa on myös hyvä kartoittaa mahdollisesti tarvittavat uudet IT-järjestelmät. Yritys on voinut tunnistaa suurimpia eroja jo itse, mutta yleensä ulkopuolisen asiantuntijan apu on tarpeen. Näin vältytään esimerkiksi siltä ei-toivotulta mutta mahdolliselta tilanteelta, jossa lopputulema näyttää joltain täysin muulta kuin mitä alun perin projektiin lähdettäessä, ja koko projekti pistetään jäihin.
Kun isoimmat erot on tunnistettu ja päätös projektin varsinaisesta aloittamisesta on lyöty lukkoon, alkaa kvantifiointivaihe, joka on yleensä vaiheista aikaa vievin. Tässä vaiheessa kääritään hihat ja käydään läpi muun muassa yhtiön vuokra-, myynti- ja rahoitussopimukset. Jo nyt on hyvä olla jo olemassa IFRS-tilinpäätösraportointia tukeva ohjelmisto (esimerkiksi vuokrasopimusten käsittelyyn), jotta sopimustietoja voidaan siirtää sinne reaaliajassa. Ulkopuoliset asiantuntijat voivat syvällisen kokemuksensa myötä tässä vaiheessa tarjota näkemyksiä parhaista käytännöistä – he tuovat mukanaan objektiivista näkökulmaa yrityksen sisäiselle laskentatiimille, jolloin virheiden tekemisen riski minimoituu. Ulkopuolisen asiantuntijan käyttö helpottaa todennäköisesti myös tilintarkastusta, ja tilintarkastaja onkin hyvä pitää mukana keskusteluissa pitkin konversioprosessia, jotta tilintarkastus sujuu yllätyksettä.
Lopulta olemassa olevat FAS-luvut saadaan käännettyä oikaisujen myötä IFRS-luvuiksi siltalaskelmien avulla ja tuotetut luvut tuodaan osaksi uutta IFRS-tilinpäätöspohjaa. Viimeistään sitten alkaa IFRS-tilinpäätösstandardien liitetietovaatimusten mukaisen informaation kerääminen. Se itsessään on hyvin aikaa vievä prosessi.
Dokumentaation – tai niin sanottujen IFRS-analyysien – laadinta on syytä aloittaa hyvissä ajoin. Tämän dokumentaation tarkoituksena on analysoida aihepiireittäin yrityksen tekemät IFRS-oikaisut, sekä avata yhtiön omaa tulkintaa ja käytettyä harkintaa. Se selkeyttää ja dokumentoi, miten yritys soveltaa standardeja, ja miten se on tehnyt tilinpäätökseen liittyviä valintoja ja arvioita. Memot toimivat yleensä tärkeänä pohjana konsernin laskentamanuaalille, tilintarkastukselle ja henkilökunnan koulutukselle.
Vaikka työmäärä tuntuisi aluksi suurelta, koen että lähes poikkeuksetta IFRS-tilinpäätösstandardien mukainen raportointi tuo uutta syvyyttä ja intoa taloushallinnon tekemiseen, ja oppimisprosessi on kaikin puolin palkitseva sekä taloushallinnon jäsenille että yhtiölle itselleen lisääntyneiden mahdollisuuksien muodossa.
*Sisältää IFRS®-tilinpäätösstandardit, mukaan lukien IAS®-standardit, IFRIC®-tulkinnat ja SIC®-tulkinnat
