KHO: Laitteiden leasingvuokraus ja sen yhteydessä tarjottu laiteturvapalvelu muodostivat yhden arvonlisäverollisen palvelun
Avustimme asiakastamme tapauksessa, joka koski laitteiden leasingvuokrauksen yhteydessä tarjotun laiteturvapalvelun arvonlisäverokäsittelyä ja sen vaikutusta yhtiön arvonlisäveron vähennysoikeuteen.
Avustimme asiakastamme tapauksessa, joka koski laitteiden leasingvuokrauksen yhteydessä tarjotun laiteturvapalvelun arvonlisäverokäsittelyä ja sen vaikutusta yhtiön arvonlisäveron vähennysoikeuteen.
Leasingvuokrakohteiden vakuuttamista koskevien palvelujen arvonlisäverokäsittely on jo jonkin aikaa aiheuttanut päänvaivaa leasingvuokrausta harjoittaville yhtiöille. Käytännön liiketoiminnan kannalta olisi usein luontevaa ja hallinnollisesti yksinkertaisempaa käsitellä leasingvuokraus ja vuokratun laitteen vakuuttamista koskeva palvelu yhtenä arvonlisäverollisena kokonaispalveluna. Leasingyhtiöt usein myös tosiasiassa kokevat myyvänsä asiakkaalle yhden kokonaispalvelun toisistaan irrallisen leasingpalvelun ja vakuutuspalvelun sijaan.
Unionin tuomioistuimen tuomion C-224/11, BGŻ Leasing jälkeen tulkinta on kuitenkin kallistunut siihen suuntaan, että leasingkohteen vakuuttamista koskeva palvelu olisi lähtökohtaisesti erotettava verollisesta leasingpalvelusta omaksi verottomaksi vakuutuspalvelukseen. Avustimme asiakastamme saamaan KHO:sta ratkaisun, joka osoittaa, että näin ei aina ole.
Asiassa oli kyse laitteiden leasingvuokrauksen yhteydessä tarjotun laiteturvapalvelun arvonlisäverokäsittelystä. Yhtiö oli leasingsopimusta solmittaessa vuokrattavan laitteen omistaja, ja laitetta koskeva vaaranvastuu oli lähtökohtaisesti yhtiöllä itsellään. Leasingsopimukseen sisältyi ehto vaaranvastuun siirtymisestä vuokralleottajalle, ja tähän pohjautuen sovittiin vuokralleottajan velvollisuudesta ottaa vuokrattavalle laitteelle vakuutus, jossa edunsaajana oli yhtiö. Vaihtoehtona yhtiö tarjosi asiakkaalleen laiteturvapalvelua, jossa yhtiö sitoutui kattamaan laiteturvan piirissä olevalle laitteelle sattuneen laitevahingon.
Laiteturvapalvelussa yhtiö järjesti asiakkaan vuokraamien laitteiden vakuutuksen vakuuttamalla laitteet vakuutusyhtiön avulla. Laiteturvapalvelun sopimusehdot eivät olleet yhteydessä yhtiön ja vakuutusyhtiön sopimiin vakuutuksen ehtoihin eikä yhtiö laskuttanut vakuutuskustannuksia asiakkaaltaan sellaisinaan. Keskusverolautakunta oli aiemmin ennakkoratkaisussaan katsonut, että leasingpalvelua ja laiteturvapalvelua tuli pitää kahtena erillisenä palveluna, ja laiteturvapalvelussa oli kyse verottomasta vakuutustoiminnasta.
KHO:n mukaan laiteturvapalvelun hyödyntämistä voitiin oikeudellisesti luonnehtia niin, että yhtiön ja sen asiakkaan välisessä suhteessa vaaranvastuu säilyi merkittäviltä osin yhtiöllä itsellään. Laiteturvapalvelussa oli kysymys vaaranvastuun jakamisesta vuokralleantajan ja -ottajan välillä, ei erillisestä vakuutus- tai jälleenvakuutustoiminnasta. Yhtiön tarjoama leasingpalvelu ja laiteturvapalvelu muodostivat yhden arvonlisäverollisen palvelusuorituksen, jonka jakaminen osiin olisi ollut keinotekoista.
Ratkaisun myötä on selvää, ettei yllä kuvatun kaltaisia laiteturvapalveluja voi ainakaan kategorisesti katsoa aina leasingvuokrauksesta erilliseksi arvonlisäverottoman vakuutuspalvelun myynniksi, vaikka arvonlisäverotuksessa pääsääntöisesti jokaista suoritusta onkin pidettävä erillisenä ja itsenäisenä.
KHO nosti ratkaisussaan vaaranvastuun arvioinnin ohella esiin, että laiteturvapalvelun sopimusehdot eivät olleet yhteydessä yhtiön ja vakuutusyhtiön sopimiin ehtoihin eikä yhtiö laskuttanut vakuutuskustannuksia asiakkaaltaan sellaisinaan. Näin ollen sopimusehtojen muotoilu voi vaikuttaa palvelun arvonlisäverokäsittelyyn ratkaisevasti. Vastaavia laitteiden vakuuttamiseen liittyviä palveluja tarjoavien yhtiöiden onkin hyvä käydä tästä näkökulmasta sopimusehtonsa läpi huolellisesti, sillä erilaisten käytännön näkökohtien lisäksi palvelun arvonlisäverokäsittelyllä on vaikutusta esimerkiksi sitä myyvän yhtiön arvonlisäveron vähennysoikeuteen. Autamme tässä arvioinnissa mielellämme.
