Työsuhdeoptioiden verotuksen uudistus etenee – budjettiriihestä merkittäviä täsmennyksiä
Pääministeri Orpon hallituksen budjettiriihi 1.9.2026 toi odotettuja täsmennyksiä työsuhdeoptioiden verotuksen uudistukseen. Kevään 2026 kehysriihessä sovittu uudistus etenee, mutta hallitus teki budjettiriihessä useita sisällöllisiä täydennyksiä lausunnoilla olleeseen hallituksen esityksen luonnokseen. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle budjettilakiaikataulussa, joten lopullinen sisältö selviää vasta esityksen julkaisun yhteydessä.
Pääministeri Orpon hallituksen budjettiriihi 1.9.2026 toi odotettuja täsmennyksiä työsuhdeoptioiden verotuksen uudistukseen. Kevään 2026 kehysriihessä sovittu uudistus etenee, mutta hallitus teki budjettiriihessä useita sisällöllisiä täydennyksiä lausunnoilla olleeseen hallituksen esityksen luonnokseen. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle budjettilakiaikataulussa, joten lopullinen sisältö selviää vasta esityksen julkaisun yhteydessä.
Käsittelimme hallituksen esitysluonnoksen sisältöä aiemmassa blogissamme. Tässä kirjoituksessa käymme läpi budjettiriihessä sovitut keskeiset linjaukset ja arvioimme niiden mahdollista käytännön merkitystä.
Arvonalentumisen huomioimiseen kaksi mekanismia
Uudistuksessa on kyse siitä, että työsuhdeoptiosta saatava etu verotettaisiin edelleen ansiotulona option käyttövuoden verotuksessa, mutta edun perusteella määräytyvän veron maksu voitaisiin lykätä osakkeiden luovutusvuoden verotukseen. Yksi merkittävimmistä budjettiriihen täsmennyksistä koskisi tilannetta, jossa osakkeen arvo laskee option käyttämisen jälkeen. Linjauksen mukaan esitykseen sisällytettäisiin kaksi erillistä suojamekanismia.
Ensimmäisen mekanismin mukaan tilanteessa, jossa verovelvollinen ei voi vähentää työsuhdeoption perusteella merkittyjen osakkeiden luovutuksista syntyviä luovutustappioita muusta pääomatulosta, osakkeiden luovutuksista ei vahvistettaisi normaalia luovutustappiota. Sen sijaan lykätystä ansiotuloverosta vähennettäisiin pääomatuloverokannan mukainen osuus osakkeiden myynnistä syntyneestä luovutustappiosta. Mekanismi siis kytkisi arvonalentumisen suoraan lykätyn ansiotuloveron määrään.
Toisena mekanismina esitykseen lisättäisiin nimenomainen katto, jonka mukaan maksuunpantava ansiotulovero ei voisi olla suurempi kuin osakkeista saatu todellinen tulo. Todellisella tulolla tarkoitettaisiin luovutushintaa vähennettynä verovelvollisen osakkeesta ja työsuhdeoptiosta maksamalla hinnalla.
Mekanismit kohdistuisivat eri tilanteisiin. Ensimmäinen mekanismi soveltuisi silloin, kun verovelvollisella ei ole muita pääomatuloja, joista luovutustappio voitaisiin vähentää. Tällöin tappio vähennettäisiin suoraan lykätystä ansiotuloverosta pääomatuloverokannan mukaisena osuutena. Kyse olisi poikkeuksesta tulolajien erillisyyden periaatteeseen. Toinen mekanismi eli absoluuttinen katto soveltuisi tilanteesta riippumatta, myös silloin, kun luovutustappio on vähennetty normaalisti muista pääomatuloista. Se varmistaisi, ettei maksuunpantava ansiotulovero voi missään tilanteessa ylittää osakkeista saadun todellisen nettotulon määrää. Yhdessä mekanismit suojaisivat verovelvollista arvonlaskujen tilanteissa, jotka ovat tyypillisiä listaamattomien yhtiöiden ympäristössä.
Määräaikaa lyhennetään ja laskentatapaa selkeytetään
Veronmaksun lykkäyksen edellytyksenä olisi, että optioiden myöntämisen ja käyttöajan alkamisen välillä on kulunut vähimmäisaika. Budjettiriihen linjauksen mukaan tätä vähimmäisaikaa lyhennettäisiin esitysluonnoksen 24 kuukaudesta 12 kuukauteen. Muutos vastaisi lausuntokierroksella useissa lausunnoissa esitettyjä kannanottoja ja yhdenmukaistaisi sääntelyn työeläke- ja sairausvakuutuslainsäädännön kanssa.
Määräajan laskemista on tarkoitus samalla selkeyttää siten, että aika laskettaisiin yksiselitteisesti optioiden myöntämisestä niiden tosiasialliseen käyttämiseen. Tämä poistaisi lausuntokierroksella esiin nousseita tulkintakysymyksiä siitä, mistä hetkestä määräaika alkaa kulua.
Lisäksi on syytä huomata, että lykkäys voisi soveltua optio-ohjelmaan myös osittain. Tämä toisi kaivattua joustavuutta tilanteisiin, joissa samaan ohjelmaan kuuluvien optioiden käyttöajankohdat vaihtelevat.
Konsernirakenteet ja ilmoitusvelvollisuus
Esitysluonnosta kritisoitiin lausuntokierroksella siitä, ettei se riittävästi huomioinut konsernirakenteita, joissa esimerkiksi optio-oikeuden myöntävä ja osakkeet liikkeeseen laskeva yhtiö eivät välttämättä ole sama taho. Budjettiriihen linjauksen mukaan hallituksen esityksessä varmistettaisiin, että työsuhdeoptioiden käyttö ja henkilöstöannit olisivat verotuksen kannalta ennakoitavia myös konsernirakenteessa. Linjauksen tarkempi sisältö selviää lopullisesta hallituksen esityksestä.
Esitysluonnoksen ilmoitusvelvollisuutta koskevaa sääntelyä pidettiin lausuntokierroksella hallinnollisesti raskaana, erityisesti vuosittaisen ilmoittamisvelvollisuuden ja osakekohtaisen seurannan osalta. Budjettiriihessä linjattiin, että velvollisuuden tulisi olla verovelvolliselle hallinnollisesti mahdollisimman kevyt. Lopullinen esitys näyttää, miten tämä periaate konkretisoituisi käytännön raportointivaatimuksissa.
Mitä seuraavaksi?
Hallituksen esitykseen on tarkoitus tehdä budjettiriihessä sovitut muutokset nopealla aikataululla, ja esitys annettaisiin eduskunnalle budjettilakiaikataulussa. Seuraamme asian etenemistä ja päivitämme arviotamme, kun lopullinen hallituksen esitys julkaistaan.
Kokonaisuutena budjettiriihen linjaukset vievät uudistusta oikeaan suuntaan. Mikäli linjaukset toteutuvat hallituksen esityksessä kuvatulla tavalla, arvonalentumisen huomioimista koskevat suojamekanismit ja määräajan lyhentäminen parantaisivat optioiden verotuksen ennakoitavuutta ja kohtuullisuutta merkittävästi. Suosittelemme, että optio-ohjelmia suunnittelevat yhtiöt arvioivat budjettiriihen linjausten mahdollisia vaikutuksia omiin järjestelyihinsä jo tässä vaiheessa. Autamme mielellämme optio-ohjelmien suunnittelussa ja uudistuksen vaikutusten arvioinnissa.
