KVL: Kapitalisaatiosopimuksen jakaminen useaksi eri sopimukseksi ei laukaise verotusta
Keskusverolautakunta (KVL) on juuri julkaistussa ennakkoratkaisussaan 24/2026 linjannut, että kapitalisaatiosopimuksen jakaminen useammaksi erilliseksi kapitalisaatiosopimukseksi ei aiheuta välittömiä tuloveroseuraamuksia vakuutuksenottajalle. Ratkaisu on merkittävä, sillä kapitalisaatiosopimusten jakamista ei ole aiemmin käsitelty verotuskäytännössä, ja se voi antaa sijoittajille huomattavaa liikkumavaraa esimerkiksi perintösuunnitteluun liittyen ilman välittömiä tuloveroseuraamuksia.
Keskusverolautakunta (KVL) on juuri julkaistussa ennakkoratkaisussaan 24/2026 linjannut, että kapitalisaatiosopimuksen jakaminen useammaksi erilliseksi kapitalisaatiosopimukseksi ei aiheuta välittömiä tuloveroseuraamuksia vakuutuksenottajalle. Ratkaisu on merkittävä, sillä kapitalisaatiosopimusten jakamista ei ole aiemmin käsitelty verotuskäytännössä, ja se voi antaa sijoittajille huomattavaa liikkumavaraa esimerkiksi perintösuunnitteluun liittyen ilman välittömiä tuloveroseuraamuksia.
Ratkaisun tausta
Ennakkoratkaisun hakija oli kapitalisaatiosopimuksen vakuutuksenottaja ja hän suunnitteli jakavansa sopimuksen kahteen tai useampaan erilliseen sopimukseen jäämistösuunnittelullisista syistä. Suunnitelma oli ohjata jakautuneet kapitalisaatiosopimukset vakuutuksenottajan kuolintapauksessa suoraan vakuutuksenottajan sisaruksille tai heidän lapsilleen – ei kuolinpesään, jonka varallisuuteen kapitalisaatiosopimus useimmissa tapauksissa siirtyy kuolinhetkellä.
KVL:n kannanotot
Ennakkoratkaisulla haettiin verotuksellista varmuutta useampaan kysymykseen. KVL linjasi ensinnäkin, että jaettaessa sopimus useaksi eri sopimukseksi, hakijan varallisuusasema ei muutu eikä hakija saa varoja vallintaansa. Ratkaisussa katsottiin, että sopimusmuutos ei ole takaisinosto eikä vaihto (luovutus) muuhun omaisuuteen. Jakaminen ei siten realisoi veronalaista tuloa. Lopputuloksen kannalta vaikutusta ei ole myöskään sillä, jaetaanko varat sopimuksiin pro rata -suhteessa vai muulla tavoin.
Hakemuksella kysyttiin myös realisoiko joko testamenttiin tai vakuutusyhtiölle kirjallisesti annettu kuolemanvaraismääräys kapitalisaatiosopimuksen jakamisesta verotuksen jo määräyksen antohetkellä. KVL linjasi, ettei tällaisen ehdollisen määräyksen antaminen aiheuta tuloveroseuraamuksia määräyksen antamishetkellä, koska se ei johda välittömiin toimenpiteisiin ja hakija voi myöhemmin muuttaa määräystä.
Lisäksi varmuutta haettiin hankintamenon jakautumiselle. KVL totesi, että kapitalisaatiosopimuksen hankintameno jakautuu uusille sopimuksille kuhunkin siirtyvän säästömäärän mukaisessa suhteessa. Ratkaisun mukaan kapitalisaatiosopimuksen jakaminen ei saa vaikuttaa siihen, mikä osuus myöhemmin maksettavasta suorituksesta on veronalaista.
Vaikutukset oikeustilaan ja verosuunnitteluun
Annettu linjaus lisää joustavuutta jäämistösuunnitteluun: kapitalisaatiosopimuksen voi jakaa useaksi erilliseksi sopimukseksi jo vakuutuksenottajan elinaikana ilman veroseuraamuksia, mikä vuorostaan helpottaa omaisuuden myöhempää jakamista tavoitellulla tavalla. Lisäksi ehdollisen kuolemanvaraismääräyksen antaminen on nyt mahdollistettu verovapaasti.
On kuitenkin huomattava, että ratkaisu ei ole vielä lainvoimainen ja KVL ei ollut kannassaan yksimielinen. Ratkaisu oli äänestystulos (7–1), jossa eri mieltä olleen jäsenen mukaan ennakkoratkaisulla kysyttyä tilannetta ei voida rinnastaa oikeuskäytännössä jo aikaisemmin ratkaistuun tilanteeseen saman vakuutuskuoren sisällä tapahtuvasta transaktiosta, joten kapitalisaatiosopimuksen jakotilannetta tulisi käsitellä verollisena vaihtona. Ratkaisun lopullinen merkitys selviää vasta, kun tiedetään, hakeeko Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö siihen muutosta ja miten korkein hallinto-oikeus mahdollisesti asiaan suhtautuu.
