KHO: Voitto-osuuslainan korot olivat vähennyskelpoisia
Kaupunki myi satamainfrastruktuurin yhtiölle ja muutti kauppahintavelan lainaksi, jonka korko määräytyi yhtiön tuloksen mukaan. Voitto-osuuslainan korot olivat yhtiölle vähennyskelpoisia.
Kaupunki myi satamainfrastruktuurin yhtiölle ja muutti kauppahintavelan lainaksi, jonka korko määräytyi yhtiön tuloksen mukaan. Voitto-osuuslainan korot olivat yhtiölle vähennyskelpoisia.
Korkein hallinto-oikeus antoi 11.6.2026 merkittävän päätöksen (KHO 11.6.2026 1615/2026), jossa se katsoi voitto-osuuslainan korot vähennyskelpoisiksi. Ratkaisu syntyi äänin 3–2. Päätös on julkaisematon.
Tapauksessa kaupunki myi omistamansa satamainfrastruktuurin kokonaan välillisesti omistamalleen yhtiölle. Kauppahintavelka muutettiin voitto-osuuslainaksi. Ehtojen mukaan yhtiö maksaisi kaupungille vuosittain korkona koko tilikauden tuloksensa. Lainalla ei ollut eräpäivää, ja kiinteä korko oli vain 0,5 prosenttia – eikä sitäkään maksettaisi, jos tulos olisi negatiivinen.
Verohallinto ja Vaasan hallinto-oikeus katsoivat, ettei korkoja saa vähentää. Perusteena oli VML 28 §:n veronkiertosäännös: järjestelyn oikeudellinen muoto ei vastannut asian varsinaista luonnetta.
KHO oli asiasta eri mieltä ja kumosi alemmat päätökset.
Ensinnäkin KHO korosti verovelvollisen oikeutta valita rahoitusmuotonsa. Aiemman oikeuskäytännön (KHO 2013:44) mukaan verovelvolliselta ei voida edellyttää verotuksellisesti epäedullisemman vaihtoehdon valintaa, vaan osakas saa vapaasti päättää, rahoittaako se yhtiötään oman vai vieraan pääoman ehtoisesti.
Toisekseen KHO totesi, ettei lainaa voitu pitää keinotekoisena. Velka perustui todelliseen satamainfrastruktuurin kauppahintaan, eikä tilanne ollut rinnastettavissa aiempiin konsernin sisäisiin keinotekoisiin järjestelyihin (KHO 2016:72 ja KHO 2021:178).
Kolmannekseen KHO muistutti, että voitto-osuuslaina on laissa nimenomaisesti tunnustettu instrumentti. EVL 18 §:n 1 momentin 2 kohta sallii tuloksesta riippuvan koron vähentämisen, ja myös ATAD-direktiivin sekä lain esitöiden (HE 150/2018 vp) mukaan voitto-osuuslainan korkoja käsitellään verotuksessa vieraan pääoman menoina.
Näillä perusteilla KHO katsoi, ettei VML 28 §:n veronkiertosäännöstä voitu soveltaa. Järjestelyn oikeudellinen muoto vastasi sen todellista luonnetta, eikä vähennysoikeutta voitu evätä myöskään sillä perusteella, että velkojana oleva kaupunki oli verovapaa korkotulostaan.
Päätös ei ollut yksimielinen. Eri mieltä olleet oikeusneuvokset pitivät lainaehtoja kokonaisuutena epätavanomaisina aidolle vieraan pääoman ehtoiselle sijoitukselle ja katsoivat järjestelyn rinnastuvan pikemminkin oman pääoman ehtoiseen sijoitukseen.
