KVL: Ateriapalvelujen arvonlisäverottomuus edellyttää sosiaaliviranomaisen valvontaa – hyvinvointialueen rooli ei yksin riitä
Keskusverolautakunta arvioi ennakkoratkaisussaan 2/2026 (ei lainvoimainen), oliko hakijan harjoittama aterioita ja ateriapalveluja koskeva toiminta arvonlisäverolain 37 ja 38 §:ssä tarkoitettua verosta vapautettua sosiaalihuoltoa.
Keskusverolautakunta arvioi ennakkoratkaisussaan 2/2026 (ei lainvoimainen), oliko hakijan harjoittama aterioita ja ateriapalveluja koskeva toiminta arvonlisäverolain 37 ja 38 §:ssä tarkoitettua verosta vapautettua sosiaalihuoltoa.
Keskeinen kysymys koski sitä, täyttyikö toiminnassa sosiaaliviranomaisen valvonnan edellytys, joka on arvonlisäverottomuuden kannalta ratkaisevaa.
Arvonlisäverolain 38 §:n mukaan yksityisen toimijan harjoittama sosiaalihuolto on verotonta vain, jos toiminta on sosiaaliviranomaisen valvomaa. Valvonnan edellytyksen katsotaan täyttyvän silloin, kun palveluntuottaja on merkitty yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajien rekisteriin (Soteri) ja toiminta perustuu viranomaisen myöntämään lupaan. Hakija oli rajannut ennakkoratkaisuhakemuksensa koskemaan tilannetta, jossa toimintaa ei harjoitettu viranomaisvalvonnan alaisena eikä rekisteröintiä ollut tehty.
Näissä olosuhteissa keskusverolautakunta katsoi, ettei toimintaa voitu pitää arvonlisäverottomana sosiaalihuoltona, kun aterioita ja ateriapalveluja myytiin hyvinvointialueille niiden ylläpitämiin asumisyksiköihin. Tämä on linjassa aiemman kanssa ja korostaa, että pelkkä hyvinvointialueen mukanaolo myyntiketjussa ei osoita toiminnan olevan arvonlisäverotuksessa tarkoitettua yhteiskunnan valvomaa toimintaa, vaan arvioinnissa painottuvat nimenomaan muodolliset edellytykset, esim. Soteri‑rekisteröinti. Vastaavaa tulkintaa on nähtävissä sote-toimialalla muutoinkin. Yhteiskunnan valvonnan ja erityisesti Soteri-rekisteröintien korostunutta merkitystä olemme kommentoineet myös aiemmassa, terveydenhuollon työvoiman vuokrausta koskevassa kirjoituksessamme.
