Negatiiviset arvonlisäverokertymät – mistä on kyse ja miksi aihe puhuttaa?
Verohallinnon viimeaikaiset ulostulot ovat herättäneet keskustelua siitä, kuinka paljon tietyt toimialat tuottavat verotuloja valtiolle. Julkisuudessa esitetyt luvut voivat kuitenkin antaa harhaanjohtavan kuvan arvonlisäverojärjestelmän toiminnasta, jos niitä tarkastellaan irrallaan kokonaisuudesta.
Verohallinnon viimeaikaiset ulostulot ovat herättäneet keskustelua siitä, kuinka paljon tietyt toimialat tuottavat verotuloja valtiolle. Julkisuudessa esitetyt luvut voivat kuitenkin antaa harhaanjohtavan kuvan arvonlisäverojärjestelmän toiminnasta, jos niitä tarkastellaan irrallaan kokonaisuudesta.
Verohallinnon oikeus- ja valvontajohtaja kommentoi maaliskuussa Ylelle sote-alaa koskevien verotarkastusten tuloksia ja kertoi, että tarkastuksissa havaitut arvonlisäveroon liittyvät oikaisut ovat olleet yhteensä yli 18 miljoonaa euroa. Esimerkkeinä mainittiin muun muassa työterveyshuolto, henkilöstön vuokraus ja plastiikkakirurgia.
Julkisessa keskustelussa jää kuitenkin helposti huomiotta, että näiden palveluiden (pois lukien plastiikkakirurgia) ostajina ovat pääasiassa arvonlisäverovelvolliset yritykset tai hyvinvointialueet, joilla on arvonlisäveron vähennys- tai palautusoikeus. Yksinkertaistaen tämä tarkoittaa, että ostaja saa vähentää tai hakea takaisin maksamansa arvonlisäveron. Tällöin valtiolle ei kartu verotuloa, vaan verotarkastusten seurauksena kertyvät lähinnä viivästys- ja seuraamusmaksut. Lisäksi laskujen ja veroilmoitusten takautuvat korjaukset aiheuttavat merkittävää hallinnollista vaivaa kaikille osapuolille. Otsikot 18 miljoonan euron veronkierrosta antavat siten lukijalle yksipuolisen kuvan tilanteesta.
Toisena esimerkkinä mainittakoon Verohallinnon pääjohtajan toukokuun alussa esiin nostama datakeskustoimiala. Pääjohtaja totesi antamissaan haastatteluissa ja LinkedIn-päivityksessään, että Suomessa toimivat datakeskukset tuottavat valtiolle tällä hetkellä hyvin vähän verotuloja ja että joissain tapauksissa verotulot ovat jopa miinusmerkkisiä. Yhtenä esimerkkinä on mainittu 240 miljoonan euron suuruinen arvonlisäveron palautus.
Tämäkin luku kaipaa kontekstia. Arvonlisäveron vähennysoikeus on arvonlisäverojärjestelmän keskeinen perusperiaate. Verollista liiketoimintaa harjoittavalle yritykselle arvonlisäveron ei ole tarkoitus jäädä kustannukseksi, vaan vero kohdistuu lähtökohtaisesti lopulliseen kulutukseen. Kun datakeskus tekee verolliseen toimintaansa liittyviä hankintoja, sillä on oikeus vähentää näihin hankintoihin sisältyvä arvonlisävero. Jos vähennettävän veron määrä ylittää myynneistä suoritettavan veron määrän, erotus palautetaan yritykselle. Kyse on siten arvonlisäverojärjestelmän normaalista toiminnasta.
Vastaavalla tavalla Suomessa toimiva teollinen vientiyritys on tyypillisesti arvonlisäverotuksessa jatkuvasti palautusasemassa. Tämä tarkoittaa, että yritys maksaa hankintoihinsa sisältyvää arvonlisäveroa suomalaisille myyjille, mutta sen omasta myynnistä ei kerry valtion kassaan vastaavaa myynnin arvonlisäveroa. Tällainen toimija voi hakea arvonlisäveron palautusta kuukausittain koko toimintansa ajan ilman, että kyse olisi järjestelmän väärinkäytöstä tai muutoin poikkeuksellisesta menettelystä.
On myös hyvä hahmottaa, mitä 240 miljoonan euron arvonlisäveron palautus käytännössä edellyttää. Se tarkoittaa, että datakeskus on tehnyt lähes miljardin euron arvosta ostoja suomalaisilta yrityksiltä. Nämä kotimaiset hankinnat ovat tuoneet liikevaihtoa, työpaikkoja ja verotuloja suomalaisille toimijoille.
Lisäksi on syytä huomata, että silloin, kun datakeskus tuo laitteita tai palvelimia toisista EU-maista tai EU:n ulkopuolelta, palautettavaa arvonlisäveroa ei synny lainkaan. Näissä tilanteissa ostaja on velvollinen sekä suorittamaan että vähentämään arvonlisäveron itse joko yhteisöhankintana tai maahantuonnin yhteydessä. Tällöin maksettava ja vähennettävä vero kuittaantuvat, eikä erillistä palautusta synny. Palautukset syntyvät siis nimenomaan kotimaisista ostoista, joista hyötyvät suomalaiset yritykset.
Arvonlisäverojärjestelmä perustuu läpikulkumekanismiin, jossa vero kertyy valtiolle vasta kulutusketjun viimeisessä vaiheessa. Siksi yksittäisten toimialojen tai yritysten arvonlisäverokertymien tarkastelu irrallaan kokonaisuudesta ei anna oikeaa kuvaa järjestelmästä ja verotuottojen kertymisestä.
Julkisessa keskustelussa on vertailtu nikotiinipussien myyjän verotuottoja datakeskustoimijan verotuottoihin. Vertailu on ymmärrettävästi huomiota herättävä, mutta arvonlisäveron näkökulmasta se kaipaa olennaista taustoitusta. Pääasiassa yritysten välistä kauppaa harjoittavien toimijoiden suora vertailu kuluttajatuotteita myyviin yrityksiin ei ole arvonlisäverokertymän kannalta tarkoituksenmukaista, koska verojärjestelmän tarkoituksen mukaisesti vasta kuluttajille myytävien tuotteiden arvonlisävero jää valtion tuloksi. Yritysten välisessä kaupassa arvonlisävero sen sijaan on usein ostajalle vähennyskelpoinen läpikulkuerä.
Verotusta koskeva julkinen keskustelu on tarpeellista ja tervetullutta, mutta keskustelun kannalta olisi tärkeää esittää verotusta koskevat arviot ja vertailut riittävässä kontekstissa. Näin kokonaisia toimialoja ei leimata virheellisten mielikuvien perusteella.
