OECD julkaisi ohjekirjan parhaimmista käytänteistä kansainvälisten veroriitojen ratkaisemiseksi
OECD julkaisi helmikuun alussa päivitetyn ohjekirjan keskinäisen sopimusmenettelyn parhaimmista käytänteistä. Sen tarkoituksena on tarjota veroviranomaisille ja verovelvollisille käytännönläheistä ja ratkaisukeskeistä ohjeistusta kansainvälisten veroriitojen ratkomiseksi. Tässä jutussa käymme läpi ohjekirjan keskeiset uudistukset.
OECD julkaisi helmikuun alussa päivitetyn ohjekirjan keskinäisen sopimusmenettelyn parhaimmista käytänteistä. Kyse on käytännönläheisestä, tavoitteellisesta ohjeistuksesta veroviranomaisille ja verovelvollisille kansainvälisten veroriitojen ratkaisemiseksi.
Mikä MAP ja miksi sillä on merkitystä?
Kansainvälisessä veroympäristössä kaksinkertaista verotusta voi syntyä useasta syystä. Verosopimuksien, joilla jaetaan verotusoikeutta sopimusvaltioiden kesken, perimmäisenä tarkoituksena on vähentää kaksinkertaista verotusta. Eri valtioiden toimivaltaiset viranomaiset saattavat kuitenkin tulkita verosopimusten säännöksiä toisistaan poikkeavasti. Keskinäisen sopimusmenettelyn (Mutual Agreement Procedure, MAP) tarkoituksena on ratkaista viranomaisten väliset tulkintaerimielisyydet neuvottelemalla.
Päivitetty OECD:n ohjekirja on ratkaisukeskeinen koonti verosopimusten mukaisesta MAP-menettelystä ja tarkemmin OECD:n malliverosopimuksen artiklan 25 mukaisesta keskinäisestä sopimusmenettelystä. Verosopimusten mukaisen MAP-menettelyn lisäksi vaihtoehtoisia kansainvälisten veroriitojen ratkaisumenettelyjä EU-jäsenvaltioiden välillä ovat EU-riitojenratkaisumenettely sekä EU-arbitraatiosopimusmenettely. Voit lukea Verohallinnon syventävästä ohjeesta tarkempaa tietoa eri menettelyjen eroista.
Päivitetty ohjekirja on muun OECD-ohjeistuksen tapaan oikeudellisesti sitomatonta. Siitä huolimatta olisi toivottavaa, että Verohallinto omaksuisi Suomessa toimivaltaisena viranomaisena ohjekirjan parhaat käytänteet osaksi toimintaansa mahdollisimman laajalti.
Päivitetyn ohjekirjan keskeiset uudistukset
Päivitetty ohjekirja pyrkii olemaan käytännönläheinen ja ratkaisukeskeinen ja tarjoaa yhteensä 59 parasta käytännettä MAP-menettelyn koko elinkaaresta.
Nykykäytäntöön peilaten ohjeistus asettaa kunnianhimoisia aikamääreitä. Tavoite MAP-tapausten ratkaisemiseen pysyy keskimäärin 24 kuukaudessa, mikä perustuu BEPS Action 14 -vähimmäisstandardiin. Ohjeessa hahmotellaan ohjeellisia aikarajoja myös prosessin eri vaiheille: esimerkiksi hakemuksen käsittelykelpoisuudesta tulisi päättää 4–8 viikossa, ensimmäinen kannanotto (position paper) tulisi laatia 6–8 kuukaudessa ja vastaus siihen 10–12 kuukaudessa.
Verovelvollisen kannalta ohjekirjassa on mielenkiintoinen nosto. MAP-menettelyn tulisi olla saatavilla myös tilanteissa, joissa verovelvollinen on itse muuttanut veroilmoitustaan aiemman verotarkastuksen seurauksena yhdessä valtiossa tavalla, joka johtaa liitännäisen tulon kaksinkertaiseen verotukseen toisessa valtiossa (esimerkiksi toisen konserniyhtiön kautta, niin sanotut bona fide -oikaisut).
Vastaavissa tilanteissa pääsy MAP-prosessiin on saatettu aiemmin evätä. Vaihtoehtoisesti on saatettu vaatia vastaavan oikaisun yrittämistä myös vastapuolen valtiossa, ja vasta sieltä saatua (kielteistä) päätöstä on voinut käyttää MAP-prosessin perusteena.
Ohje korostaa, ettei verovelvollista tulisi vaatia – suoraan tai epäsuorasti – luopumaan MAP-oikeudestaan verotarkastuksen sovinnon ehtona. Ohje kieltää myös epäviralliset painostuskeinot, kuten uhkauksen korkeammasta oikaisusta tai tulevista tarkastuksista, jos verovelvollinen hakeutuu MAP-menettelyyn. Kyseiset toimenpiteet voivat tulla eteen esimerkiksi suomalaisissa konserneissa, joiden tytäryhtiöt ovat ulkomailla verotarkastuksen kohteena.
Ohjeistus painottaa voimakkaasti riitojen ennaltaehkäisyä. Sitä varten keskeisessä asemassa ovat kahden- ja monenväliset ennakolliset kannanotot (esimerkiksi Advance Pricing Agreement, APA). Toisena kokonaisuutena ohjeistus painottaa toimivaltaisten viranomaisten sisäistä koordinaatiota ja kansainvälisten velvoitteiden huomioimista jo verotarkastusvaiheessa.
Vastapainoksi verovelvolliselta odotetaan yhteistyötä verotarkastuksessa – kaiken olennaisen tiedon tulisi olla saatavilla jo tarkastusvaiheessa, ei vasta MAP-menettelyssä. Samoin ohjekirja korostaa läpinäkyvyyttä: kaikki yhdelle toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetut tiedot jaetaan myös toiselle osapuolelle. Tämä vaatii huolellista ja analyyttistä prosessin läpivientiä jo ensimmäisistä verotarkastuksen askelista lähtien.
Lopuksi
Päivitetty ohjeistus on verovelvollisten näkökulmasta tervetullut. Kuten ohjeistuskin toteaa, MAP ei ole toinen verotarkastus, vaan verosopimusvaltioiden yhteinen ongelmanratkaisuharjoitus. Parhaimmillaan se on yksi tehokkaimmista työkaluista verosopimuksen mukaisen lopputuloksen saavuttamiseksi yhä monimutkaisemmassa kansainvälisessä veroympäristössä.
Käytännön kokemuksesta kumpuavat suosituksemme nojaavat vankan perustan, toimivan strategian ja tehokkaiden toimien varaan:
- Varmista dokumentaation laatu. Esimerkiksi siirtohinnoitteluasioissa siirtohinnoitteludokumentaation, konsernisopimusten ja verrokkitietojen tulee kestää sekä verotarkastus että mahdollinen MAP-menettely.
- Harkitse APA-sopimuksia proaktiivisesti. Erityisesti monimutkaisissa järjestelyissä ennakollinen varmuus säästää resursseja.
- Toimi ajoissa. Onnistunutkin prosessi kestää, joten MAP-hakemuksen jättämistä ei kannata lykätä määräajan loppuun.
