Riskienhallintaa edunvalvontavaltuutuksen avulla

14.12.2017  |  Artikkelit, Yrittäjyys

Perintösuunnittelu on nykyään jo aika yleistä, eikä ajatus kuoleman jälkeisten asioiden järjestelystä ja omaisuuden jaon suunnittelusta etukäteen tunnu enää monenkaan mielestä vieraalta. Esimerkiksi yrityksen omistajan kuollessa, moni yrityksen jatkuvuuteen liittyvistä haasteista on voitu ratkaista jo ennalta huolellisella perintö- ja sukupolvenvaihdossuunnittelulla.

Yrityksen jatkuvuuden suunnittelu kannattaa kuitenkin ulottaa koskemaan myös niitä tilanteita, kun henkilö on vielä elossa, mutta ei esimerkiksi sairauden, tapaturman tai onnettomuuden vuoksi kykene hoitamaan asioitaan. Nämä tilanteet ovat monella tavalla paljon hankalampia kuin kuolemantapaukset, sillä henkilön kuollessa päätösvalta siirtyy suoraan lain nojalla kuolinpesän osakkaille.

Jos henkilö ei pysty hoitamaan asioitaan, päätösvalta ei siirry ilman eri määräystä kenellekään.

Pahimmassa tapauksessa yrityksen kannalta tärkeiden päätösten tekeminen voi estyä kokonaan ainakin väliaikaisesti, ja jatkossa tarvittavia päätöksiä ja toimia voi olla hankala toteuttaa.

Jos henkilö ei ole kykenevä hoitamaan taloudellisia ja/tai henkilöön liittyviä asioitaan, hänelle voidaan määrätä käräjäoikeuden toimesta edunvalvoja. Edunvalvojan tulee toimia holhoustoimilain säännösten mukaisesti ja maistraatin valvonnan alaisuudessa. Käytännössä edunvalvojan päätösvalta on monessa suhteessa hyvin rajattua, ja tiettyihin toimiin hän tarvitsee maistraatin luvan.

Valtuutuksella joustavuutta asioiden hoitoon

Virallinen edunvalvontamenettely koetaan yleisesti varsin byrokraattiseksi ja hankalaksi, ja usein se on myös aikaa vievää. Tiukkojen säännösten tavoitteena on turvata edunvalvottavan edun toteutuminen, ja edun arvioinnin lähtökohtana on riskien minimoiminen. Järjestelmän tarkoitus on toki hyvä, mutta joskus se johtaa siihen, että sellaiset toimet joihin edunvalvottava itse olisi suostuvainen, estyvät sen vuoksi että ne objektiivisesti tarkastellen voivat olla edunvalvottavan edun vastaisia. Myös omaisuudesta luopuminen voi olla hankalaa, eikä edunvalvoja pysty missään tilanteessa lahjoittamaan edunvalvottavan omaisuutta tai myymään sitä alihintaan. Tämä tarkoittaa sitä, ettei edunvalvoja voi antaa suostumusta esimerkiksi sukupolvenvaihdosluovutuksiin.

Laki tarjoaa kuitenkin em. tuomioistuimen määräämälle edunvalvonnalle joustavan vaihtoehdon, edunvalvontavaltuutuksen. Edunvalvontavaltuutuksella henkilö itse määrittelee, kuka hänen asioitaan hoitaa ja miten niitä hoidetaan, mikäli hän itse ei siihen kykene. Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan maistraatin vahvistuksella perustuen lääkärin arvioon valtuutuksen antajan kyvyttömyydestä hoitaa omia asioitaan. Valtuutettu ei voi näin ollen käyttää valtuutusta ennenaikaisesti.

Laki asettaa hyvin vähän vaatimuksia tai rajoituksia edunvalvontavaltakirjan sisällölle. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että henkilö voi hyvin vapaasti määrätä siitä, miten hänen asioitaan hoidetaan ja mitä seikkoja on otettava huomioon.

Valtuutettu voi myös halutessaan laatia erilliset edunvalvontavaltuutukset omaisuuden ja muiden taloudellisten asioiden hoitamisen ja toisaalta henkilöön liittyvien asioiden, kuten hoitonsa osalta.

Maistraatin valvontaa tai lupia ei tarvita, ellei valtakirjassa toisin määrätä. Valtakirjalla voidaan antaa myös oikeus omaisuuden lahjoittamiseen, mikä mahdollistaa esimerkiksi sukupolvenvaihdoksen tekemisen. Valtuuttaja voi jopa määritellä valtakirjassa, kenen etu on asetettava ensisijalle esimerkiksi yritysomaisuutta koskevassa päätöksenteossa. Toisin sanoen valtakirjalla voidaan antaa lupa myös riskien ottamiseen.

Esteellisyysnäkökohta otettava huomioon

Edunvalvontavaltuutuksen tekemisessä on hyvä muistaa muutama asia. Valtakirjassa on ensinnäkin aina varauduttava esteellisyystilanteisiin. Tavallisesti valtuutetuksi määrätään joku läheinen henkilö, esimerkiksi puoliso tai lapsi. Tämä on käytännöllistä ja ymmärrettävää, mutta se johtaa yleensä siihen, että jossain vaiheessa valtuutettu on esteellinen hoitamaan jotain tiettyä asiaa. Yritystoiminnassa esteellisyystilanne voi syntyä jo siitä syystä, että valtuutettu ja valtuuttaja ovat kumpikin yhtiön omistajia, ja esteellisyys estää myös omaisuuden luovuttamisen, jos luovutuksensaajana on valtuutettu tai tämän lähisukulainen. Esteellisyystilanteita varten valtuutetulle tulee siis määrätä varahenkilö, joka voi olla esimerkiksi asianajaja tai muu vastaava ulkopuolinen taho. Valtakirjassa voidaan myös määrätä eri omaisuudelle eri valtuutettuja, esim. yrityksen asioita hoitamaan eri valtuutettu, ja näin välttää esteellisyystilanteita.

Valtakirja ja toimiohjeet erikseen

Lisäksi on hyvä ottaa huomioon se, että jos valtakirjalla halutaan hyvin yksityiskohtaisesti määrätä esimerkiksi omaisuuden hoitamisesta, luovuttamisesta tai sijoittamisesta, on tarkkaan harkittava, mitä kirjataan näkyville varsinaiseen valtakirjaan, ja mitä valtakirjan liitteeksi tuleviin toimiohjeisiin.

Varsinaiseen valtakirjaan kannattaa yleensä ottaa vain hyvin yksiselitteisiä määräyksiä, niin että valtakirjan sisältö ei jää tulkinnanvaraiseksi.

Tarkemmat ohjeet ja toiveet esimerkiksi omaisuuden sijoittamisesta, myymisestä, lahjoittamisesta ja muista toimista kannattaa antaa valtuutetulle erillisillä toimiohjeilla. Toimiohjeet ovat valtuuttajan ja valtuutetun välisiä, eli kolmansien osapuolten ei tarvitse esimerkiksi omaisuuden myyntitilanteessa varmistaa, toteutuvatko kaikki omaisuuden luovutukselle toimiohjeissa asetetut edellytykset. Toimiohjeilla voidaan siis ohjata valtuutetun toimintaa, mutta ei sidota sitä liikaa. Toimiohjeet kuitenkin velvoittavat valtuutettua vahingonkorvausvastuun nojalla.

On tietysti selvää, että samalla tavalla kuin perintösuunnittelu, edunvalvontavaltuutus pitää tehdä huolella ja harkiten. Henkilön elämäntilanne, omaisuus, lähipiiri, toiveet ja tavoitteet vaikuttavat kaikki siihen, mitä seikkoja valtakirjassa pitää ottaa huomioon ja millaisista asioista siinä määrätään. Jotta valtakirjassa osataan huomioida esteellisyystilanteet, ja valtakirjan sisällöstä saadaan selkeä ja toimiva juuri kyseisen valtuutetun kannalta, on valtakirjan laatimisessa syytä käyttää asiantuntija-apua.

Koska edunvalvontavaltuutus on hyvin helppo ja joustava tapa hallita niitä elinaikaan kohdistuvia erilaisia riskejä, joita sairastumisesta, tapaturmasta tai onnettomuudesta voi seurata, valtakirjan laatimista voi suositella kaikille.

Valtakirja auttaa paitsi riskien hallinnassa ja tavoitteiden toteuttamisessa, se helpottaa olennaisesti niiden läheisten elämää, joille asioiden hoitaminen siirtyy.

Hanna-Leena Rissanen

Lakipalvelut

+358 (0)20 787 7735

  

Vastaa

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)