KHO: ETA-alueen ulkopuolisten nettikasinoiden voittoja voidaan verottaa, vaikka pelaaminen olisi vuositasolla tappiollista
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ETA-alueen ulkopuolisilla nettikasinoilla pelaavalle voi muodostua veronalaista ansiotuloa, vaikka pelaajan verovuoden kaikkien panosten määrä ylittäisi saadut pelivoitot. Verotusta ei arvioida verovuoden kokonaisnettotuloksen perusteella, vaan pelirupeamakohtaisesti.
Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ETA-alueen ulkopuolisilla nettikasinoilla pelaavalle voi muodostua veronalaista ansiotuloa, vaikka pelaajan verovuoden kaikkien panosten määrä ylittäisi saadut pelivoitot. Verotusta ei arvioida verovuoden kokonaisnettotuloksen perusteella, vaan pelirupeamakohtaisesti.
KHO hylkäsi ratkaisussaan KHO 13.8.2026 taltionumero 2055/2026 valituksen ja pysytti keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun 39/2025 lopputuloksen. Asiassa oli kyse Curacaon lisenssillä toimivalla nettikasinolla pelaamisesta. Pelit, kuten kolikkopelit, ruletti, blackjack ja pokeri, perustuivat satunnaislukugeneraattoriin ja siten puhtaasti tai ainakin lähes puhtaasti sattumaan. Kasinon sivustolta oli saatavissa tiedot pelaajan panoksista ja voitoista ajankohtineen.
ETA-alueen ulkopuolelta saadut uhkapelivoitot ovat tuloverolain 29 §:n ja 61 §:n nojalla veronalaista ansiotuloa. Tuloverolain 85 §:ssä säädetty rahapelivoittojen verovapaus koskee arpajaisverolain mukaisia tai ETA-alueella sen lainsäädännön mukaisesti toimeenpantuja arpajaisia. Verovapaus ei siten koske ETA-alueen ulkopuolisten nettikasinoiden voittoja.
Pelaaja katsoi, että pelaamista tulisi arvioida yhtenä harrastustoimintana verovuoden tasolla. Tällöin vuoden aikana syntyneet tappiot vähennettäisiin voitoista, eikä veronalaista tuloa muodostuisi, jos pelaaminen olisi kokonaisuutena tappiollista. KHO ei hyväksynyt tätä tulkintaa.
KHO:n mukaan sattumaan perustuvan kasinopelaamisen tulonmuodostusta ei ole perusteltua arvioida verovuosikohtaisesti. Pelaamisessa ei ole mahdollista kehittyä, eikä aiempi pelaaminen lisää myöhempien pelien voiton todennäköisyyttä. Hävityn pelin panos ei siten ole sellainen tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuva meno, joka voitaisiin vähentää muista pelivoitoista.
Toisin kuin keskusverolautakunta, joka olisi laskenut verotettavan tulon pelikohtaisesti, KHO katsoi, että panokset ja voitot voidaan laskea yhteen kunkin pelirupeaman tasolla. Jos pelaaja sijoittaa pelirupeaman aikana tietyn määrän panoksia ja saa sen päätteeksi haltuunsa tätä suuremman rahamäärän esimerkiksi nostamalla varat tai jättämällä ne pelitilille, erotus on veronalaista tuloa.
KHO täsmensi kuitenkin, ettei pelivoitto muodostu veronalaiseksi tuloksi vielä silloin, kun se käytetään saman pelirupeaman aikana uuteen peliin eikä raha tule missään vaiheessa lopullisesti pelaajan vallintaan. Jos pelaaja päättää pelirupeaman voitollisesti ja nostaa varat tai pitää ne pelitilillään, voitto on veronalaista tuloa. Myöhempi voiton käyttäminen uusiin panoksiin ei kuitenkaan vähennä jo syntyneen tulon määrää. Päätöksessä ei juurikaan pyritty täsmentämään sitä, mitä pelirupeamalla lopulta tarkoitetaan. Tätä lienee tarkasteltava alusta- ja pelikohtaisesti. Ainakin tapahtumat, jotka näkyvät pelaajan pysyvällä pelitilillä, katsottaneen itsenäisistä pelirupeamista aiheutuneiksi.
Tappiollisen pelirupeaman panokset ovat KHO:n mukaan tuloverolain 31 §:n 4 momentissa tarkoitettuja vähennyskelvottomia elantomenoja. Tappiota ei siten voida vähentää saman verovuoden muista pelivoitoista tai muista tuloista. Veronalaista tuloa voi näin muodostua, vaikka pelaamisen vuosikohtainen kokonaisnettotulos olisi tappiollinen.
Ratkaisu korostaa pelaamistapahtumien dokumentoinnin merkitystä. Verotuksessa olennaisia voivat olla esimerkiksi pelitilin tapahtumat, panosten ja voittojen ajankohdat, talletukset, kotiutukset sekä tiedot pelirupeamien alkamisesta ja päättymisestä. Pelkkä pelaamisen vuosittainen kokonaistulos ei riitä verotuksen perusteeksi.
