Hankintalainsäädännön keskeisimmät muutokset

26.1.2017  |  Artikkelit, Sääntely

Hallituksen esitys (HE 108/2016 vp) hankintamenettelyä koskevaksi lainsäädännöksi hyväksyttiin 29.12.2016 ja laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (”hankintalaki”, 1397/2016) sekä laki vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (”erityisalojen hankintalaki” 1398/2016) tulivat voimaan 1.1.2017.

Lakiuudistuksella on pyritty nykyaikaistamaan, yksinkertaistamaan ja joustavoittamaan julkisia hankintoja koskevaa oikeudellista kehystä. Hankintojen laatua halutaan parantaa, tehostaa ympäristö- ja sosiaalisten näkökohtien huomioimista sekä kohentaa pienten ja keskisuurten yritysten osallistumismahdollisuuksia tarjouskilpailuihin. Lisäksi pyritään edistämään innovaatioita ja innovatiivisten ratkaisujen huomioon ottamista sekä tekemään hankintamenettelystä entistä sähköisempää.

Hankintalain kokonaisuudistuksen taustalla on EU:n hankintadirektiivien implementointi ja suurin osa lakiuudistuksen tavoitteista ja muutoksista ovatkin hankintadirektiiveistä tuttuja. Uudistus sisältää kuitenkin myös useita tärkeitä kansallisia säännöksiä, jotka hankintayksiköiden ja julkisiin hankintamenettelyihin osallistuvien yhtiöiden on tärkeää huomioida.

Kansallisia kynnysarvoja korotetaan

Uutta hankintalakia sovelletaan tavara- ja palveluhankintoihin sekä suunnittelukilpailuihin, joiden ennakkoitu arvonlisäveroton kokonaisarvo on vähintään 60 000 euroa. Kynnysarvo on siis nostettu aiemmasta 30 000 eurosta kaksinkertaiseksi. Rakennusurakoiden kynnysarvo säilytettiin ennallaan eli 150 000 eurossa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kynnysarvo sen sijaan korotettiin nelinkertaiseksi aiemmin voimassa olleesta 100 000 eurosta 400 000 euroon.

Hankintojen valvontaa tiukennetaan

Uuden hankintalain myötä julkisten hankintojen valvonta tehostuu, kun Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) uudeksi tehtäväksi on asetettu hankintojen lainmukaisuuden valvonta. KKV:n hankinta-asioiden yksikkö tulee keskittymään suorahankintojen ja muiden niihin rinnastuvien virheellisten tai syrjivien hankintojen valvontaan.

Laittoman suorahankinnan tai muun laittoman hankinnan tutkinta voidaan aloittaa joko KKV:lle tehdyn ilmoituksen tai KKV:n omasta aloitteen johdosta. Ilmoituksen laittomasta hankinnasta voi tehdä kuka tahansa, joka on havainnut lainsäädännön noudattamisessa puutteita. Ilmoituksen tekeminen ei kuitenkaan välittömästi merkitse asian täysimittaista tutkintaa, vaan KKV:lla on oikeus kohdistaa tutkintatoimintansa taloudellisesti ja periaatteellisesti merkittäviin asioihin.

KKV voi valvontatehtävänsä puitteissa antaa hankintayksiköille huomautuksia, kieltää laittoman suoranhankinnan täytäntöönpanon sekä antaa markkinaoikeudelle esityksen seuraamusmaksun määräämiseksi, sopimuskauden lyhentämiseksi tai hankintapäätöksen kumoamiseksi.

Hankintayksiköt voivat vapaammin määrittää käytettävän hankintamenettelyn

Menettelysäännösten yksinkertaistaminen, joustavoittaminen ja nykyaikaistaminen kuuluvat hankintalain kokonaisuudistuksen keskeisimpiin tavoitteisiin. Näihin tavoitteisiin on pyritty muun muassa laajentamalla hankintayksiköiden harkintavaltaa kansallisissa hankinnoissa noudatettavan menettelyn suhteen.

Uuden hankintalain perussäännön mukaan hankintayksikön edellytetään noudattavan menettelyä, joka turvaa hankintalain tasapuolisuus-, syrjimättömyys-, avoimuus- ja suhteellisuusperiaatteiden toteutumisen. Laajan harkintavallan myötä hankintayksiköt voivat myös itse ottaa käyttöön omia tarpeitaan parhaiten vastaavia menettelyjä tai seurata esimerkiksi aiemmin voimassa olleen hankintalain menettelysäännöksiä tai EU-kynnysarvot ylittäviä hankintoja koskevia menettelysääntöjä.

Sovellettavasta menettelystä riippumatta hankintayksikön tulee kuitenkin hankintailmoituksessa tai tarjouspyynnössä kuvailla noudatettava hankintamenettely siten, että toimittajat pystyvät kuvauksen perusteella ennakoimaan käytetyn hankintamenettelyn luonnetta ja kulkua sekä tietävät oman roolinsa menettelyssä.

Sidosyksiköille asetettuja edellytyksiä tiukennetaan

Yksi mielenkiintoisimmista ja laajasti julkista keskustelua herättäneistä uudistuksista on hankintayksiköiden sidosyksiköitä (ns. in house-yksiköt) koskeva sääntely. Sidosyksiköillä tarkoitetaan hankintayksiköstä erillistä ja päätöksenteon kannalta itsenäistä yksikköä, jolta hankintayksikkö voi ostaa palveluita tai tavaroita kilpailuttamatta niitä hankintalain mukaisesti. Sidosyksikkö voi olla esimerkiksi kuntayhtiö, jonka toiminnan tarkoituksena on tarjota palveluita kunnan eri virastoille ja laitoksille.

Uudessa hankintalaissa sidosyksiköille asetettuja yleisiä edellytyksiä on osittain kiristetty. Laissa edellytetään, että hankintayksikkö yksin tai yhdessä muiden hankintayksiköiden kanssa käyttää määräysvaltaa yksikköön samalla tavoin kuin omiin toimipaikkoihinsa. Lisäksi sidosyksikkö voi harjoittaa enintään viiden prosentin ja enintään 500 000 euron osuuden liiketoiminnastaan muiden tahojen kuin niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on. Sidosyksikössä ei myöskään saa olla muiden kuin hankintayksiköiden pääomaa.

Sidosyksikön toimintaa koskevalle rajoitukselle on säädetty hankintalaissa kaksi poikkeusta. Ensinnäkin prosenttiosuus on 10, ja 500 000 euron rajoitusta ei sovelleta, kun hankintayksikön määräysvallassa olevan yksikön liiketoimintaa vastaavaa markkinaehtoista toimintaa ei ole. Kilpailevan liiketoiminnan olemassa olo selvitetään HILMA-palvelussa julkaistavalla ns. avoimuusilmoituksella.

Viiden prosentin rajoitusta ei myöskään sovelleta, jos määräysvallassa olevien hankintayksiköiden kanssa harjoitettu liiketoiminnan arvo on viimeisen kolmen vuoden ajan ollut keskimäärin alle 100 000 euroa vuodessa.

Edellä mainittujen poikkeuksien lisäksi on tärkeätä huomioida, että erityisalojen hankintalaissa säädetään toiminnan kohdistumisesta hankintalaista poikkeavalla tavalla. Erityisalojen hankintalain mukaan sidosyksikkö voi harjoittaa enintään 20 prosentin osuuden liiketoiminnastaan muiden tahojen kuin niiden hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa sidosyksikkö on.

Sidosyksikköjä koskevat säännökset tulevat asteittain voimaan seuraavan viiden vuoden aikana. Sidosyksiköiden toiminnan lainmukaisuuden varmistamiseksi suosittelemme tarkistamaan toimialakohtaisesti voimassa olevan sidosyksikkösääntelyn.

Muita huomionarvoisia uudistuksia

Pienten ja keskisuurten yritysten osallistumismahdollisuutta on pyritty parantamaan säätämällä hankintayksiköiden oikeudesta jakaa hankinnat pienempiin osiin. Tämän osalta tulee kuitenkin huomioida, että hankintalain piirissä jakaminen on sallittua, mutta pilkkominen ei. Hankintayksikkö ei siis saa pilkkoa hankintaa välttääkseen hankintalain soveltamisen. Hankinta voidaan kuitenkin jakaa siten, että hankintayksikkö kilpailuttaa hankinnan ja tekee hankintasopimuksen erillisinä osina. Hankinnan osat voidaan kilpailuttaa joko samassa tai toisistaan erillisissä tarjouskilpailuissa.

Uudessa hankintalaissa on myös säädetty ns. innovaatiokumppanuudesta. Kyseinen menettely on tarkoitettu innovatiivisen tavaran, palvelun tai rakennusurakan kehittämiseksi ja hankkimiseksi. Innovaatiokumppanuuden tavoitteena on yhdistää hankintojen kehitystyö- ja hankintavaiheet siten, että hankintayksiköiden ja hankintoja kehittävien toimijoiden välille syntyisi pidempiaikaisia kumppanuussuhteita.

Lisäksi hankintalain uudistamisen yhteydessä yksinkertaistettiin myös asianosaisten oikeutta tiedonsaantiin. Aiemmin julkisuuslaki sisälsi säännöksen, jonka mukaan asiakirjat olivat julkisia niiltä osin kuin niitä oli käytetty tarjousten vertailussa. Säännös aiheutti käytännössä hankalia tulkintatilanteita. Jatkossa salassapitovelvoitteen säilyminen ei ole riippuvaista siitä, onko tietoa käytetty tarjousten vertailussa vai ei. Uudistettu julkisuuslain säännös sisältää yksinkertaistetun pääsäännön, jonka mukaan hankintamenettelyn asianosaisella ei ole oikeutta toisen ehdokkaan tai tarjoajan liike- tai ammattisalaisuutta koskeviin tietoihin.

Hankintalakiuudistus sisältää edellä mainittujen lisäksi useita muutoksia, jotka tulee ottaa huomioon sekä hankintayksiköiden että muiden asianosaisten käytännön toiminnassa. Lakiuudistus on tullut osittain voimaan välittömästi vuodenvaihteen jälkeen, mutta esimerkiksi sidosyksikkösäännösten osalta eletään vielä siirtymäaikaa aina vuoteen 2022 saakka. Selvittämällä uudistuksen vaikutukset käytännön hankintatoimeen voidaan välttää suurimmat sudenkuopat ja hyödyntää uudistuksen tarjoamat mahdollisuudet.

Jätä kommentti

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)