Verottajako säätää lakeja?

14.9.2017  |  Blogi, Verotus

Tällä palstalla olen silloin tällöin kirjoitellut, kuinka sukupolvenvaihdos on ollut vuosia verottajan tähtäimessä. Syksyn jahtikauden alkaessa verottaja on laittanut kovempia panoksia piippuun.

Kollegani kirjoittivat yhteenvedon verottajan antaman sukupolvenvaihdoksen verotusta koskevan tuoreen ohjeen suurimmista hiteistä. Vaikka nostaisin verovelvollisen puolustajan silmälasini otsalle, löydän ohjeesta useampia kohtia, jotka mielestäni vievät verotusta kireämmäksi kuin laki sallii.

Ohjeessa esimerkiksi kirjoitetaan, että jakautuminen sukupolvenvaihdoksen toteuttamisen jälkeisenä viiden vuoden karenssiaikana voisi ns. polttaa sukupolvenvaihdoksessa saadun perintö- tai lahjaverohuojennuksen. Laki sanoo, että huojennuksen menettää, jos huojennuksen saaja luovuttaa yli puolet sukupolvenvaihdoksessa saamistaan osakkeista karenssiaikana. Yksiselitteistä on, että jakautuminen ei ole verotuksessa luovutus vaan yleisseuraanto. Tätä ei ole kukaan kiistänyt, ei edes verottaja.

Miten jakautumisessa voi menettää huojennuksen? Ei mielestäni mitenkään. Tätä mieltä on verottajakin ollut männävuosina, kun olemme hakeneet asiakkaillemme aiheesta ennakkoratkaisua. Nyt tuuli näyttää kääntyneen. Verottajan ohje ei mahdu lain soveltamisalaan. Tuollainen muutos oikeustilaan pitäisi tehdä Arkadianmäellä.

Ongelmallinen on myös kollegojen artikkelissa mainittu osakkeiden äänivallan vaikutus sukupolvenvaihdoshuojennuksen saamiseen. Perintö- ja lahjaverolain esityöt sanovat suoraan, että huojennuksen kannalta kaikki osakeyhtiön osakkeet ovat samanarvoisia, vaikka osakkeisiin liittyvät oikeudet tai äänivalta olisivat erilaiset. Miten verottaja voi sivuuttaa tämän lainsäätäjän nimenomaisesti julkilausuman tahdon ohjeessaan?

Verottaja pyysi lausuntoja ohjeluonnoksesta ennen kesää. Edellä mainitut linjaukset olivat lausuntokierroksella olleessa ohjeluonnoksessa. Verottaja sai aiheesta kriittisiä lausuntoja. Se ei näköjään verottajan omaa oikeuslähdeoppia järkyttänyt.

Verottajan ohjeen alussa lukee, että ”Ohjeita on päivitetty vastaamaan 1.1.2017 voimassa ollutta lainsäädäntöä ja uusinta julkaistua korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä. Samalla ohjeiden rakennetta on muutettu.” Nämä ”päivitykset” ja ”rakenteen muutokset” sisältävät myös nuo yllättävät ja jopa lakiin perustumattomat linjankiristykset. Mitenköhän verottaja on ajatellut, että verovelvollinen löytää nämä pommit ohjeesta?

Verottaja saa ja sen kuuluukin linjata ja yhtenäistää verotuskäytäntöä myös sukupolvenvaihdoksissa. Se on arvokasta verovelvollisten yhdenvertaisen kohtelun ja oikeusturvan kannalta. Kannatan lämmöllä.

Jos linjaukset sen sijaan ovat pahimmillaan lain vastaisia, siitä ei seuraa kuin valitusprosesseja ja useita vuosia kestävää oikeudellista epävarmuutta. Jolleivat verottajan ohjeet kestäkään tuomioistuimissa, tuloksena on tarve oikaista jopa kymmeniä tai satoja vuosien varrella ohjeen perusteella tehtyjä virheellisiä verotuspäätöksiä. Vastustan lämmöllä.

Jos sukupolvenvaihdoksen verotusta halutaan kiristää verottajan selvästi toivomilla tavoilla, siihen pitää käyttää lainsäädäntöä. Lainsäätäjä muuttaa lakeja, verottaja ja verovelvolliset tulkitsevat niitä.

Minä aion pysyä lestissäni. Toivottavasti verottajakin.

 

Simo Valtti

Veroneuvonta

+358 (0)20 787 7911

  

Vastaa

(* merkityt kentät ovat pakollisia. Sähköpostiosoitetta ei julkaista kommentin yhteydessä.)