PwC:n asiakkaiden voittoputki KHO:ssa
Vuosi 2022 päättyi PwC:n asiakkaiden osalta onnellisissa merkeissä, kun marras-joulukuussa viisi PwC:n avustamaa verovelvollista sai veroriitaansa myönteisen päätöksen korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä. Näistä ratkaisuista kolme myös päätyi KHO:n vuosikirjaratkaisuiksi, ja niillä on siten oikeuskäytäntöä ohjaava merkitys. PwC oli avustamassa ylipäätään lähes joka kolmannessa KHO:n vuonna 2022 antamassa asiaratkaisussa. Rami Karimeri käsittelee KHO:n vuotta tilastojen valossa tarkemmin litigaationurkan kirjoituksessaan.
Vuosi 2022 päättyi PwC:n asiakkaiden osalta onnellisissa merkeissä, kun marras-joulukuussa viisi PwC:n avustamaa verovelvollista sai veroriitaansa myönteisen päätöksen korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyssä. Näistä ratkaisuista kolme myös päätyi KHO:n vuosikirjaratkaisuiksi, ja niillä on siten oikeuskäytäntöä ohjaava merkitys. PwC oli avustamassa ylipäätään lähes joka kolmannessa KHO:n vuonna 2022 antamassa asiaratkaisussa. Rami Karimeri käsittelee KHO:n vuotta tilastojen valossa tarkemmin litigaationurkan kirjoituksessaan.
Alla lyhyet yhteenvedot loppuvuoden menestystarinoista aikajärjestyksessä.
Päätöksessä oli kyse vastikkeettomien näöntarkastupalveluihin liittyvien kulujen arvonlisäveron vähennysoikeudesta. Yhtiö myy asiakkaille arvonlisäverollisia silmä- ja aurinkolaseja sekä muita optiikka-alan tuotteita. Osana tätä myyntiä suoritetaan näöntarkastus, jolla varmistutaan linssien oikeasta vahvuudesta sekä muista tarvittavista lisäominaisuuksista. Korkein hallinto-oikeus linjasi päätöksessään, että näöntarkastus liittyy objektiivisesti arvonlisäverolliseen silmä- ja aurinkolasien myyntiin, jolloin näöntarkastuksista aiheutuneilla kuluilla on suora ja välitön yhteys yhtiön verolliseen myyntiin. Yhtiölle myönnettiin täysimääräinen vähennysoikeus näöntarkastusten kuluille. Lue päätöksestä lisää täällä.
Korkeimman hallinto-oikeuden käsiteltävänä oli kysymys luottotappion lopullisuudesta elinkeinoverotuksessa. Yhtiön toiminta muodostui pienlainojen myöntämisestä kotitalouksille. Mikäli laina jäi erääntyessä maksamatta, yhtiö siirsi saatavan oikeudellisen perinnän kautta ulosottoon. Oikeudellisesti asian keskiössä oli kysymys siitä, osoittiko ulosottoviranomaisen antama varattomuustodistus luottotappion olevan lopullinen elinkeinoverotuksessa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että velallisten ollessa kotitalouksia ja lainojen määrän ja arvon ollessa vähäinen, varattomuustodistusta voitiin pitää riittävänä osoituksena luottotappion lopullisuudesta. Lue lisää päätöksestä täällä.
Päätöksessä oli kyse yrityskauppatilanteesta, jossa hankittiin isobritannialaisen yhtiön osakekanta. Ostaja perusti hankintaa varten uuden yhtiön Suomeen. Hankinta rahoitettiin osin pankkilainalla, josta pankki veloitti nostokulut. Yhtiö vähensi nämä kulut verotuksessaan. Ennen kaupantekoa oli sovittu siitä, että isobritannialainen tytäryhtiö jakaa osinkoa suomalaiselle emoyhtiölleen siten, että tytäryhtiö ottaa vastuulleen saman määrän emoyhtiön velkaa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että lainan käyttötarkoitus ei tässä muuttunut. Laina kuluineen liittyi tytäryhtiön hankintaan ja velkavastuun siirto puolestaan osingonjaon maksuun. Emoyhtiön verotusta ei tullut oikaista siirtohinnoittelusäännöksen perusteella. Päätöksessä määrättiin verovelvollisen hyväksi myös poikkeuksellisen suuri korvaus oikeudenkäyntikuluista. Lue lisää päätöksestä täällä.
Ratkaistavana oli kysymys siitä, tuleeko ulkomaisella erikoissijoitusrahastolla olla kotimaista vastaavasti yli kymmenen sijoittajaa ollakseen verovapaa. Päätöksessään korkein hallinto-oikeus tulkitsi tuloverolain säännöstä sitä koskevan hallituksen esityksen ja verotuksen lakisidonnaisuuden periaatteen mukaisesti. Suomalaiseen kiinteistörahastoon vertailukelpoisen ulkomaisen kiinteistörahaston verovapauden edellytyksenä oli ainoastaan tuloverolain sanamuodosta ilmi käyvä vaatimus vuosittaisesta voitonjaosta. Lue aiheesta lisää (englanniksi) täällä.
Päätöksessä oli kyse myöhästymismaksun määräämisestä tilanteessa, jossa yhtiö oli ensin oikaissut palautukseen oikeuttavan arvonlisäveron määrää liian suureksi. Huomattuaan virheen yhtiö korjasi asian toisella oikaisuilmoituksella. Tällöin ensimmäistä oikaisuilmoitusta ei ollut vielä käsitelty, eikä yhtiölle ollut palautettu veroa. Yhtiö oli toisenkin oikaisuilmoituksen jälkeen arvonlisäveron palautuspositiossa. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että myöhästymismaksun määräämiselle ei ollut perustetta. Myöhästymismaksu oli poistettava ja palautettava verovelvolliselle korkoineen. Lue lisää päätöksestä täällä.
